keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Työt toi mukanaan treeni-innon

Ai että, kun voikin tuntua mukavalta työnteko! En voi tarpeeksi kehua oman aseman työporukkaa, joka nyt ainakin toukokuun ajan pysynee samana. Olen päässyt korkkaamaan työnteon niin paloautossa kuin ambulanssissa, ja molemmissa on vuorot mennyt todella mukavasti, ja keikkojakin on jo päässyt kokemaan laidasta laitaan.

Olen myös löytänyt (taas) uudestaan oman treenimotivaationi. Ihailen niitä ihmisiä, jotka päivästä, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen pysyvät motivoituneena, mutta itse en taida kuulua heihin. Pääsääntöisesti pidän kyllä ihan hyvänä sitä, että treenit eivät enää hallitse elämääni samalla tavalla kuin joskus koripalloiluaikoinani, mutta nyt olen ammatissa, jossa tasaisen hyvä kunto on yksi tärkeistä välineistä hyvän työtuloksen saavuttamiseksi, joten ihan ei voi jäädä sohvallekaan makaamaan - ja hyvä niin.

Me kesäsijaiset teimme vuosittaiset kuntotestit ensimmäisten kolmen työvuoron aikana. Työsopimus oli ehdollinen, kunnes nuo testit on suorittanut, ja lisäksi saanut terveen paperit lääkäriltä. Lihaskunto-osuus meni itselläni ihan hyvin, mutta pyöräilyosuus oli jopa odottamaani haastavampi. Se meni läpi aivan rimaa hipoen, enkä voi muuta kuin katsoa peiliin. Tämän vuoden puolella on ollut suoraan sanottuna niin monta muuta asiaa omien treenien edellä, että etenkin aerobinen puoli on tullut laiminlyötyä aika pahasti.

Olen miettinyt viimeisen puolen vuoden ajan (ja itse asiassa odottanut jo kauhulla etukäteenkin), että mikä minun urheilullinen tavoitteeni tulee olemaan sen jälkeen, kun olen suorittanut kaikki koulun kuntotestaukset. Olen aika tavoitekeskeinen ihminen ainakin urheilussa, eikä minulle "urheilun ilo", ole koskaan ollut se syy, miksi haluan urheilla. Olen syttynyt kilpailusta, halunnut aina kehittyä ja kulkea kohti seuraavaa tavoitetta. En ehkä ihan vieläkään tiedä, mikä se seuraava tavoite on, mutta ainakin tämä kuntotestaus sai aikaan sen, että olen taas saanut itseäni niskasta kiinni.

Sen lisäksi, että olen saanut itseäni niskasta kiinni, olen myös alkanut taas ensimmäistä kertaa sitten viime kesän nauttia treenaamisesta. Tähän on varmasti osasyynä myös meidän työporukka, jonka kanssa on ollut tosi mukava treenata. Joukkueurheilijana tuo yksin puurtaminen tuntuu välillä vähän haastavalta, joskin treeni-innon löydettyäni sekin on taas onnistunut ihan mukavasti.

Viime vuorossa käytiin porrasjuoksemassa aikaa vastaan. ;)

Letkunkantohommissa.