Dream of Fire

Vaikka palomieheksi pääsy ei ollut lapsuuteni haave, blogini ja tämän blogitekstin otsikko olivat kuitenkin vahvasti mukanani jo lapsuudessa. Vanhemmatkin varmaan muistavat, miltä kuulosti, kun tytön askeleet alkoivat taas kuulua rappukäytävässä. Näin nimittäin lapsena todella paljon painajaisia ja tulipalounet olivat niistä yleisimmästä päästä. Painajaisen nähtyäni en saanut enää unta omassa sängyssäni, vaan oli pakko siirtyä turvallisempaan nukkumapaikkaan vanhempien viereen.

Asuimme lähes koko lapsuuteni (vanhemmat asuvat edelleen) kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa Espoossa. Minä ja veljeni nukuimme yläkerrassa, vanhemmat alakerrassa. Pääuloskäynti on yläkerrasta ja alakerrasta pääsee takapihalle. Näin usein unta siitä, että heräsin keskellä yötä tulipalon keskellä. Tälläisissä tiukoissa tilanteissa jouduin tekemään julmia ja vaikeita päätöksiä - pelastaako vanhempani, veljeni, vai pehmoleluni Ommi. Nämä olivat pienen tytön mielessä vaikeita valintoja!

Pikku-Heini ja rakas Ommi-koira

Lisäksi jouduin pohtimaan muita vaikeita asioita: kehtaako ulos mennä tulipalon sattuessa vaikka olisi nukkunut alasti, vai pitääkö ensin käydä hakemassa vaatteita? Pitääkö vanhempien pankkikortti käydä pelastamassa, ettei me jäädä köyhiksi? Miten paloauto mahtuu tulemaan meidän ahtaalle parkkipaikalle? Tehdäänkö meistä sitten uutisartikkeli, jos jäämme asunnottomiksi?...

Teini-iässä näin tulipalounia enää kuumeessa ollessani. Enää en ollenkaan. Mutta tämä tilalle tullut uusi "Dream of Fire" tuskin katoaa, vaikka käpertyisin taas vuosien jälkeen vanhempieni viereen nukkumaan... :)