sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Sunnuntain saarnat

Huomenna olisi taas salipäivä ja vuorossa penkkausta. Eilen kävin kyykkäämässä ja oli kyllä pahoinvointia aiheuttavaa puuhaa. Kun tekee vain kertaalleen sen 23x45kg kyykkysarjan, jalat tärisevät niin paljon että tekisi mieli lähteä samantien kotiin... Mutta hyvä että se minimi nyt edes menee. Ja ilokseni voin todeta, että leuanvedossa kuusi kappaletta alkaa tulla jo oikeinkin mukavasti!

Tänään oli superjännä päivä. Vietimme maanantaina loppuneen riparin konfirmaatiomessua. Pappi kysyi reilu viikko sitten, haluaisinko pitää konfirmaatiomessussa saarnan. Ensireaktio oli "en todellakaan!", koska se kuulosti aivan liian pelottavalta ajatukselta. Mutta olihan siihen sitten suostuttava juuri samaisesta syystä - mikään ei ole siistimpää kuin mennä läpi tilanteista, jotka etukäteen ajateltuna tuntuvat liian haastavilta (sama ajatus sopii myös tuleviin pääsykokeisiini).

Ennen h-hetkeä vielä hymyilyttää. :)

Vanhempani ja mummini tulivat Espoosta saakka katsomaan ja kannustamaan, ja lopulta kaikki meni yllättävänkin mukavasti ja rennosti.

Etsi saarnamies.

Messun jälkeen oli rippirallin vuoro, eli ajettiin reilu 100 kilometriä ympäriinsä ja syötiin paljon kakkua. Seitsemän aikaan pääsin vihdoin suuntaamaan auton takaisin kotia kohti.

Tämä ilta menee romanttisissa merkeissä avopuolisoni kanssa. Sattumalta huomattiin, että meidän ihan lemppareihin kuuluvan Haihurrikaani-leffan kolmas osa tulee tänään Foxilta klo 21. Elokuvan nimeen kuuluva loppuosa "Ei helvetissä!" on luultavasti vastaus siihen, kannattaako elokuvaa oikeasti katsoa/onko sen loppuun katsominen ylipäänsä mahdollista. Mutta me otamme haasteen vastaan, katsotaan miten käy.

Ja muuten! Lisäsin tälle blogille Facebook-sivut! Käykääs katsomassa, ne löytyvät tuosta bannerin alapuolelta. Aika siistiä, että sinne pamahti heti noin monta tykkäystä. Puhumattakaan siitä, miten lyhyessä ajassa tämä blogi on saavuttanut (ihan pikkusta vajaa) 2000 sivunnäyttökertaa! Toki niistä suurella todennäköisyydellä vähintään tuhat kuuluu minulle, mutta tuskin äiti on jaksanut ihan kokonaan sitä toista tuhatta klikkailla...!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti