Äiti Heinin silmin

Kun olin lukioikäinen, olin varma että minun ja äitini välit menevät kokonaan poikki. Yläaste oli ollut meille haastavaa aikaa ja haasteet tuntuivat jatkuvat aina vain isompina. En kokenut rakastavani äitiä, enkä kokenut myöskään hänen rakastavan minua. Itse asiassa ajattelin, että minä vihaan äitiäni.

Inttiin lähtö teki hyvää suhteellemme. Kun toinen ei ollut enää niin lähellä, näki selkeämmin. Oli naurettava ajatus, ettenkö muka rakastaisi äitiä, ja vielä naurettavampaa oli ajatella, etteikö hän rakastaisi minua.

Lukion jälkeen äitistä on tullut vuosi vuodelta läheisempi. :)

Inttiaika auttoi näkemään perhesuhteet uudessa valossa.

Nykyään minulla on muutama ihminen ylitse muiden. Yksi niistä on äiti. Hänelle voi soittaa ja laittaa viestiä asiasta kuin asiasta, äitin kanssa voi jutella ja tietää, ettei tule tuomituksi, ja saa kaupanpäällisiksi rehellisiä mielipiteitä.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, kysyin mielipidettä ensimmäisenä mieheltäni, toisena äidiltäni. Äitin mielestä idea oli hyvä. Myöhemmin hän laittoi minulle viestiä, että hänen mielestään on hienoa nähdä, miten minulla on rohkeutta toteuttaa itseäni. Mutta minä sanon teille: äiti on maailman rohkein nainen. Kun olin teini-ikäinen, äiti pudotti pommin ilmaan. Hän sanoi lopettavansa työnsä, koska koki, ettei se enää tee häntä onnelliseksi. Hän halusi etsiä sellaista kutsumusta, joka hänelle on annettu, mutta mitä hän ei vielä edes sen tarkemmin tiedä.

Äiti on eloisa ja pirteä. Äitissä on ihana elämänhalu ja sopiva lapsekkuus. :)

Keski-iän kriisikö? Kenties ;) Mutta, vaikka tunteeni äitiäni kohtaan olivat siihen aikaan varsin negatiiviset, ei vitsi miten paljon kunnioitin häntä! Miten joku uskaltaa!? Äiti jäi kotiin ja alkoi pikkuhiljaa taiteilla, ensin ihan vähän ja lopulta paljon enemmän ja monipuolisemmin. Muistan lapsuudestakin, että äiti oli hyvä piirtäjä. Mutta ei hän usein piirtänyt, raapusteli silloin tällöin jotain sanomalehden reunaan, kun puhui puhelimessa.

Äitin taideteoksia:

Ei se varmasti helppo päätös ollut. Ihmiset ihmettelivät, kyselivät ja varmasti paheksuivatkin. Jättää nyt työt noin vain, ilman mitään suunnitelmaa tulevasta... Tällä hetkellä äiti opiskelee kirjoittamista ja käy erillaisilla kursseilla. Hänellä on upea kirja-aihe, jonka toivon joskus konkretisoituvan kansien väliin. Katsotaan, miten käy :)

Lähetettiin äitienpäivän kunniaksi äiti lempiartistinsa (The Passenger) luo Provinssiin!

Miksi minä nyt koin tarpeelliseksi hehkuttaa äitiä ja kertoa meidän ajoittain haastavastakin menneisyydestä? Koska kuka muu lähettäisi tällaisen viestin, kun tajuaa, miten paljon tuleva maanantai minua jännittää:"Jos tuntuu että helpottaisi jännitystä niin voin tulla bussilla lauantaina tai sunnuntaina ja olla yön tai 2"? Äiti on ihana, äiti on rakastava, äiti on huolehtiva ja äiti on välittävä (toki edelleen välillä vähän rasittava :D). Äiti tuntee minut hyvine ja huonoine puolineni varmaan paremmin kuin kukaan muu. Äiti on rehellinen ja uskaltaa sanoa ääneen vaikeitakin asioita. En olisi voinut parempaa äitiä toivoa. <3

Äiti hoitaa aina, kun olen sairas.

...ja minäkin parhaani mukaan hoidan äitiä, kun hän on sairas... :D

Äiti tulee siis huomenna Espoosta käymään, katsotaan mitä me keksitään! Tarjoan teille rakkahat lukijat myös ainutkertaisen mahdollisuuden kysyä mitä tahansa mun äidiltä! Eli, jos heräsi ajatuksia, kysy, niin pakotan äitin vastaamaan :D 

My mom :)