Delfin basket -viikonloppu

Tampereella on järjestetty jo ties kuinka kauan Delfin Basket -niminen koripalloturnaus. Niin myös tänä vuonna. Tämä vuosi tuntuu kuitenkin jotenkin erilaiselta. Ensimmäistä kertaa olen "virallisesti" lopettanut koripallon, enkä ole valmistautunut tai valmistautumassa joukkueeni kanssa seuraavaan koriskauteen. Ja ensimmäistä kertaa asun Tampereella, enkä majoitu koulun lattialla makuupussissani.

Yksi parhaista (koris)kavereistani tuli viikonlopuksi majoittumaan luokseni. Päätimme mennä perjantaina saunomaan ja grillaamaan mökille, ja panostaa koripalloilulliseen puoleen la-su. Olipa ihana nollata ajatukset mökillä Aliasta pelaten, saunoen ja hyvin syöden. Aamulla tosin ei ollut kovinkaan virkeä olo, kun yöllä viimeiset Aliakset loppuivat klo 2.

Naapurin kissa tuli näyttämään mallia mökkeilyyn.

Mökkimaisemia

Olemme käyneet katsomassa muutamia matseja, ja aina se vain yllättää, miten paljon näissä piireissä näkee tuttuja. Ja olen myös yllättynyt siitä, miten hyviä fiiliksiä korismaailma herättää. Siellä on hyvä olla.

Juteltiin kyllä entisen joukkukaverini kanssa sitä, miten pelottavaa ison loukkaantumisen/pitkän poissaolon jälkeen on palata parketeille. Sitä oikeasti ihmettelee, miten kukaan uskaltaa. Kyllä minä voin rehellisesti myöntää, että ajatus koriskentälle palaamisesta ei ole mahdollinen siitä yksinkertaisesta syystä, että se on liian pelottavaa. Peli on niin fyysistä ja nopeaa, että en luota oman kroppani olevan valmis ottamaan sitä vastaan.

Seuraavaksi olisi vuorossa maaottelu Suomi-Ranska. Toivottavasti Susijengi pysyy Ranskan tähtien perässä... :)

Ps. Osaako joku kertoa, miksi tämän mökillä olevan koivun lehdet ovat violetteja? Sivistäkää minua!