Ensimmäiset polskuttelut

Jos olin fiiliksissä siitä, että sain Jounilta apua juoksutreeneihin, niin olin kyllä myös tästä uintitreenien yllättävästä avunlähteestä. Yläasteen liikunnanopettajani nimittäin tarjoutui neuvomaan uintitekniikkani kanssa, ja todellakin tartuin tähän tarjoukseen!

Treenailtiin ensin tekniikkaa, joka parantuikin huomattavasti ihan pienillä muutoksilla. Sitten uiskentelin 25 metrin matkoja, päädyissä huilaillen. Se oli muuten iso juttu se - viimeksi kun yritin uida vapaata, en pystynyt uimaan sillä tyylillä edes yhtä 25 metristä, kun puolessa välissä loppui happi kesken. Hengittäminen siis sujui paljon paremmin kuin viimeksi (ehkä vuosi sitten?) kokeillessani.

Puhumattakaan siitä, että vielä on elävänä muistoissa se aika, kun en ollenkaan tykännyt laittaa kasvojani veden alle ilman, että pidin nenästäni kiinni... Eli pitkälle ollaan jo nyt tultu, vaikka ehkä varsinaista uimisesta nauttimista en ole vieläkään päässyt kokemaan. Olen kuitenkin positiivisella mielellä, että sellainenkin hetki saattaisi koittaa muutaman viikon kuluttua, kun uintikunto on vähän parantunut!

Vesipeto... :D

Hyvä fiilis siis jäi sekä uintitreenistä että entisen opettajani näkemisestä. Kiitos Eeva, jos satut tätä lukemaan! Olet mahtava opettaja :)

Jatkossa pyrin uimaan kerran viikossa. Eiköhän sillä saada aikaiseksi sellainen uintikunto, jolla jaksan uida tarpeeksi hyvää vauhtia 200 metriä. Mikään superuimarihan tuossa pelastusopiston uintitestissä ei todellakaan tarvitse olla, riittää että 200 metriä ui alle 4min 45s. Koko matkaa minun ei tarvitse edes vapaalla pystyä uimaan, vaan sinne voi tehdä väleihin/loppuun ihan perus sammakkoakin, jos meinaa happi loppua. Siinäkin uintityylissä vähän fiksailtiin tekniikkaa, niin saan käsistä enemmän apua uintiin. Tästä tämä lähtee!!