Huomennaaaaaaa....

Onpas ollut kiva viikonloppu. Käytiin eilen äitin kanssa leffassa ja syömässä ja juteltiin ja käveltiin kaupungilla. Käytiin katsomassa Amy. Olipa muuten hyvä leffa (tai dokumentti), todellakin suosittelen kaikille. Minä ja äiti ei kumpikaan oltu mitään Amy Winehouse -faneja, mutta se oli koskettava ja kauniisti toteutettu dokumentti. Käykääpäs katsomassa ja kertokaa mielipiteenne!

Huomenna koittaa siis odotettu ja pelätty päivä. Se päivä on ollut merkittynä kalenteriini keväästä asti. Nopeasti se tuli silti. en minä ole vielä valmis. Tai sitten olen. Huomenna se nähdään.

Minua ei ole jännittänyt tällä viikolla, ei enää maanantain jälkeen. Epäonnistuminen tiistaina toi todella erikoisella tavalla rauhan ja rennon fiiliksen. Parastahan olisi, jos olisin ehtinyt treenata itseni sellaiseen kuntoon, että testejä ei tarvitsisi jännittää. Niin minä sen olin ennalta nähnyt. Olisin niin kovassa kunnossa, että ainakaan minimien suorittamista ei todellakaan olisi vaikeuksia, lisäpisteitäkin tulisi mahdollisimman monessa liikkeessä ja mahdollisimman paljon.

Nyt minua ei jännitä, koska en usko pääseväni testejä läpi. Itsesuojeluvaisto, se kai se on. Koska oikeasti myös uskon pääseväni läpi, ja uskon aloittavani koulun tammikuussa. Mutta on helpompi ajatella niin, että en tulisi läpi pääsemään. Epävarmasta tilanteesta johtuen koen tarvetta hieman suojata tunteitani suurelta pettymykseltä.

"Rennolla" fiiliksellä... (kyllä, hiukset voisi harjata :D)

Mutta tiedän olevani urheilija ja tiedän olevani kilpailija. Olen kilpaillut koko ikäni, se on mielestäni melkeinpä parasta koko urheilussa. Olen aina ollut parhaimmillani juuri kilpailutilanteessa. Niin aion olla myös huomenna. Jos se ei riitä, niin keväällä riittää.

Tämä viimeinen valmistautumispäivä menee rennoissa meiningeissä. Iskä ja eno on ollut vaellusreissulla Norjassa, ja tulevat jokusen tunnin päästä kotimatkallaan poimimaan äitin matkaansa. Kun noista riippakivistä päästään eroon, pitänee kaivaa vaatekaapista Arsenal-paidat esille ja katsoa Arsenalin tämän kauden ensimmäinen Valioliiga-matsi! ;) Eli eiköhän tämä päivä mene ihan mukavissa merkeissä. Se on sitten eri asia, miten ensi yönä tulee uni...

Go Arsenal!

Pitäkää kädet ja jalat ristissä, seuraava blogipäivitys nimittäin kertoo, miten testit meni ja miten tämä syksy tulee minun osaltani jatkumaan. :) Jaiks!