Huonoja uutisia... Nyt alkaa juoksutreenit!

Eilen illalla mentiin nukkumaan klo 11 aikaan. Kielsin itseäni ajattelemasta testejä, ja ihan hyvin siinä onnistuinkin. Puoli kahteentoista mennessä olin nukahtanut, mieheni ei. Kuulemma häntä jännitti liikaa :D (tätä ei olisi varmaan saanut kertoa, sori!)

Minä heräsin ensimmäisen kerran kahdelta yöllä. Näin unta, että olin päässyt testit läpi - voin sanoa, että siitä unesta oli masentavaa herätä. Seuraavan kerran heräsin neljältä painajaiseen, jossa olin nukkunut pommiin testeistä. Olin kuulemma myös puhunut yöllä unissani, joten aika ylikierroksilla taisi aivotyöskentely käydä...

Aamulla herättiin 7.15. Olo oli juuri sellainen, että olin juossut ja riehunut koko yön unissani. Ruoka ei meinannut maistua ja vessassa piti käydä ihan vain muutaman kerran normaalia useammin... :D

Lääkärintarkastusta odotellessa...

Testipaikalla oli ensin lääkärintarkistus. Se meni mukavasti ja kuulemma vasen (leikattu) polveni tuntuu jämäkämmältä kuin oikea :P

Lääkäriltä minut lähetettiin lämmittelemään kuntosalille. En tiennyt ollenkaan, kuinka kauan minulla on aikaa lämmitellä, joten vedin rivakasti lämmittelyt läpi. Sitten odottelinkin varmaan 15 minuuttia, ennen kuin kukaan muu tuli huoneeseen ja kroppa sen kuin jäähtyi... :D

Tosi rentona näköjään... Mitäs sitä sit tekis, kun lämpät on suoritettu...?

Testi alkoivat penkkipunnerruksella samantien, kun testaaja tuli kuntosalille. Tangossa oli 45 kiloa, ja minun piti nostaa ne 25 kertaa minuutin aikana. Testaaja kysyi, kuinka monta aion nostaa. "Jos sitä nyt 25 nostaisi...". Ja sieltähän ne nousivat, paremmin kuin kertaakaan missään treeneissä. Olisi varmaan noussut jokunen lisääkin, jos olisi ollut pakko, koska aikaa jäi yli. Huh, mikä fiilis levisi koko kroppaan, kun tajusin saavani jatkaa testejä ainakin leukoihin asti.

Vatsat menivät rutiinilla, nekin paremmin kuin missään treeneissä. Maksimimäärään, eli 48 toistoon meni vain 51 sekuntia, eli olisin saanut tikata menemään vielä yhdeksän sekunnin ajan. Lonkankoukistajat kylläkin menivät vähän hapoille.

Seuraavaksi tuli leuat. Olin aikalailla paniikissa ennen niitä. Testaaja ei kuitenkaan ollut vaikuttanut mitenkään älyttömän kovalta nipottajalta, joten aloin uskoa siihen, että pääsen leuatkin läpi. Ja kuusi leukaa tuli, ilman sen suurempia vaikeuksia! Nyt pystyi jo vähän fiilistelemään :)

Kyykky on aina vastenmielisen rankka, mutta tiesin sen kyllä menevän läpi. Pakkohan sen on, kun testit on siitä kiinni. Tein vaaditun 23 toistoa ja aikaa jäi yli. Mutta pistin tangon takaisin telineisiin ja yritin tajuta, että mä olen päässyt läpi... Mä tein sen!!

Tuntuu oikeasti paremmalta kuin pieneen ikuisuuteen. Polvileikkaus tai mikään muukaan haaste ei minun tielleni näköjään tule... Olen aivan super innoissani, mutta myös niin ylpeä itsestäni, että kyllä ne silmäkulmatkin kostuu pelkästä ajatuksesta :)

Fiilis 10+

Kiitos kaikille rakkaille, jotka ovat minua tukeneet - niin ennen kuin jälkeenkin polvileikkauksen. Iso kiitos myös kaikille blogin lukijoille, tykkääjille ja kommentoijille. Tämä blogi on tuonut aivan älyttömästi lisäpaineita päästä testeistä läpi, ja hyvä niin. En yksinkertaisesti halunnut tulla tänne kirjoittamaan siitä, kuinka matka jatkuu kohti uutta yritystä... Ihanaa lähteä teidän kanssa kohti seuraavaa vaihetta, eli kahden kuukauden päässä odottavia Cooperia, uintitestiä ja psykologisia testejä. (Toki ensin pitää saada sinne kutsu, mutta uskon sen kyllä kolahtavan postiluukusta.) 

Toivottavasti jaksatte olla mukana tsemppaamassa ja fiilistelemässä. Ja jos ette vielä tykkää Facebook-sivuistani, käykääpä tykkäämässä, ne löytyvät edelleen bannerin alapuolelta. :)

Mulla on videolla nämä testiliikkeet plus loppufiilistelyt. Nyt kuitenkin jostain syystä kone ei halua niitä ladata. Joten pistän ne myöhemmin jossain välissä tänne, niin pääsette tekin paremmin testifiilikseen! :)