Vihdoin lomafiiliksissä

Tykkäättekö te siitä, että lomalla saa vain olla rauhassa kotona ilman suunnitelmia? Minä en yhtään. Olin keskiviikosta lauantaihin kotona "lomailemassa", enkä saanut itseäni edes sohvalta ylös. Heräsin aamulla suunnilleen yhdeksältä, menin sohvalle katsomaan televisiota tai elokuvaa, kirjoittamaan blogia tai selaamaan Facebookia. Löhösin sillä samalla kohdalla sohvalla vielä neljältä tai viideltä, kun mieheni tuli töistä kotiin. Itseäkin hävetti vastata "miten päivä meni"-kyselyihin todenmukaisesti, että en ole päässyt vielä edes ulos kodistamme (puhumattakaan siitä, että olisin tehnyt kotimme sisällä jotain järkevää, kuten siivonnut).

Osittain täydellinen saamattomuuteni varmaan johtui siitä, että viime maanantai vei todellakin kaikki voimat minusta - toki myös fyysisesti, mutta etenkin henkisesti. Sitä seuraavana yönä nukuin 10,5 tuntia, mutta silti olin koko päivän ihan ylitunteellinen ja itkin vähintään kuusi kertaa päivän aikana. Keskiviikkona olo oli jo vähän normaalimpi, mutta ei sitten kuitenkaan aivan. Ehkä akkuja piti osittain ladatakin juuri siinä, sohvalla makoillen. Mutta kyllä se vähän harmittaa, että juuri nyt, kun kesä on vihdoin saapunut Suomeen, minä vain katselen sohvalta aurinkoa enkä saa itseäni edes kämpästä ulos.

Viikonloppu meni vauhdikkaasti kavereita nähden, se oli mukavaa. Ja tänään aamulla hain ystäväni Iina "Holis" Holopaisen lentokentältä, koska hän on ollut töissä Saksassa hevostallilla koko kesän. Normaali ihminen varmaan haluaisi esimerkiksi käydä parin kuukauden ulkomaankomennuksen jälkeen kotona, mutta Holis lähti kanssani suoraan Helsinki-Vantaalta Turkuun mökille! Mutta Holis onkin mitä ihanimmalla tavalla ei-normaali. <3

Me olemme tunteneet nyt neljän vuoden ajan, eli siitä asti, kun kesällä 2011 astelimme ensimmäistä kertaa Upinniemeen valmiina viettämään seuraavan vuotemme armeijan kurkkusalaateissa. :) Koska saan nyt pitkästä aikaa viettää muutaman päivän Holiksen kanssa, voisin kirjoittaa tänne blogiin jonkun pienen muistelman armeija-ajoista... Se oli kuitenkin paitsi yksi parhaista vuosistani tähänastisessa elämässäni, myös yksi ratkaiseva tekijä siinä, että olen tällä hetkellä hakemassa pelastusopistoon.

Tehotrio: minä, Holis ja Niilo

Holiksen ja Niilon leijonakuningas-momentti.

Täällä siis ollaan, mukana myös vanha kunnon hoitokoira Niilo! Ja jo tämän ensimmäisen mökkipäivän jälkeen minusta tuntuu, että vihdoin olen lomalla. Ihanaa kävellä rantakallioilla ja nauttia auringosta. Sen jälkeen voi hyvillä mielin palata välillä sohvallekin taas. Oletteko samaa mieltä kanssani siitä, että rentoutumiseen tarvitaan molempia, aktiivista tekemistä ja ajoittaista löhöilyä? :)