Taas meitä oli autollinen menossa Hervannan urheilukentälle - yksi ajanottaja, kolme jänistä ja minä.
Päivän juoksuplään oli juosta 2800 metrin vauhtia, niin kauan kuin pystyn. Se oli aika jännittävää jo etukäteen ajateltuna, koska kierrosaika oli 8 sekuntia nopeampi kuin aiemmilla viikoilla.
Jaksoin juosta vaadittavaa vauhtia suunnilleen ensimmäisen kierroksen. Sen jälkeen kierrosajat vaihtelivat kovastikin. Pohjalla kävin neljän kierroksen jälkeen, jolloin totesin, että haluan lopettaa. Olin jo 20 sekuntia tavoiteaikaa jäljessä, ja tuntui ihan hirveältä. Onneksi pojat kannusti jatkamaan ja lähdin vielä seuraavaan kierrokseen. Se oli kierroksistani kaikista hitain, jäin 15 sekuntia lisää tavoitekierrosajasta.
Viimeiset kierrokset sujuivat ihan vain siitä tiedosta, että ne olivat viimeiset kierrokset. Kun 2400 metriä oli juostu, minulla oli minuutti aikaa pinkoa eteenpäin. Pääsin siinä ajassa 270 metriä, eli kokonaismatkaa kertyi 2670 metriä. Sehän tarkoitti taas 70 metrin parannusta edeltävään tulokseen. Tällä hetkellä olen siis kahdessa ja puolessa viikossa parantanut aikaani 220 metriä.
Aikaa pääsykoepäivääni on nyt tasan kaksi viikkoa. Minulla on vielä (tai enää) 130 metriä parannettavana. Hitto vie, pakkohan se on saada juostua!! Tiukalle menee, mutta ei se voi jäädä näin pienestä kiinni... Seuraava koitos on sunnuntaina, koska ensi viikolla minulla on iltavuoroa koko alkuviikko. Sitä ennen käyn juoksemassa parit juoksulenkit ja kalenteriin on merkattu vähän uimistakin.
Ps. kiitos kaikki te ihanat kannustajat, jotka olette viikko viikon jälkeen tsempanneet minua eteenpäin. Olette aivan mielettömän ihania <3
 |
| Niilon kanssa juhlittiin uutta parempaa Cooper-tulosta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti