Noniin, tulipa sitten ensimmäinen testi-cooper juostua. Aika kaksijakoiset fiilikset on tällä hetkellä, koska tulos ei todellakaan ollut sitä mitä toivoin, mutta koin silti ylittäneeni itseni. Juoksin siis 2450m, keskisykkeellä 186. Teki mieli luovuttaa, kun vauhti alkoi hidastua tavoitevauhdista (jonka olin asettanut tähän ensimmäiseen cooperiin 2600 metriin), mutta jatkoin kuitenkin loppuun asti.
Vauhdinjako sujui ihan hyvin, eli siitä ei jäänyt jossiteltavaa. Viimeisen kierroksen tosin sain kiristettyä kierrosajoissa, joten ehkä kirin olisi voinut aloittaa aavistuksen aiemmin. Mutta sykkeeni olivat jo ensimmäisen minuutin jälkeen yli 180 ja lopussa mentiin 190:ssä, eli aika täysiä juoksin kuitenkin.
Ainoa seuraavaan testi-cooperiin parannettavissa oleva asia olisi saada "jänis" vähän siivittämään juoksua. Mun ihana ystävä Emma tuli ajanottajaksi ja juoksi viimeisen kierroksen jäniksenä, jollon tosiaan sain edeltävistä kierrosajoista 10 sekuntia kiristettyä. Jos seuraavalla kerralla saisi jäniksen avulla kiristettyä vielä vähän enemmän!
Mutta pitää jutella juoksuvalmentajan kanssa nyt, miten toimitaan jatkon suhteen. En minä hanskoja vielä lyö naulaan, vaan ehdin juosta vielä toisen testi-cooperin kolmen viikon kuluttua. Katsotaan sitten, mikä on tilanne. Seuraavat juoksutreffitkin on sovittu Emman kanssa jo lauantaille, eli ei tätä nyt passaa jäädä märehtimään :)
Yritän itseäni psyykata sillä, että juoksutreeniä ei ole kuitenkaan vielä takana kuin 3,5 viikkoa. Olen 2800 metriä juossut aiemminkin, ja tulen sen kyllä taas juoksemaan. Katsotaan meneekö siihen vielä 5 viikkoa (silloin on testiviikko), vai kauemmin.
Huomenna on fyssarin tapaaminen polven suhteen. Kiva käydä tsekkaamassa, mikä on polven tilanne nyt, reilu puoli vuotta leikkauksen jälkeen. Josko saisin jo luvan juosta taas alamäkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti