"Kutsu pelastajakurssin pääsykokeisiin..."

Noniin, sieltä se kutsu nyt sitten saapui. Ensireaktio oli pieni pakokauhu, sitä seurasi valtava stressi. Minä huomaan ottavani välillä painetta ja stressiä sellaisistakin asioista, joista ei pitäisi sellaisia ottaa. Esimerkiksi nimilistaa selatessani tajusin olevani ainoa testeihin kutsuttu nainen. Ja yhtäkkiä koin hirveästi painetta siitä, että sen takia että olen ainoa nainen, minun on pakko päästä Cooperin testistä läpi, tai olen häpeäksi naisille.

Yritän oman mielenterveyteni takia painottaa itselleni, että minä en ole tilivelvollinen kenellekään muulle kuin itselleni, enkä ole myöskään vastuussa tuomaan mainetta ja kunniaa koko sukupuolelleni. En siihen edes pystyisi, vaikka niin haluaisin. Myöskään se ei vaikuta mihinkään, tietääkö kukaan minun (omasta mielestäni hyviä) perusteita sille, etten ole vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa. Tärkeämpää on tietää, että tulen testeistä vielä joku päivä läpi menemään.

Nyt olen saanut reilun vuorokauden ajan tutkailla omia tuntemuksiani ja rauhoitella itseäni. Uskallan sanoa ääneen sen, mitä olen odottanut jo jonkun aikaa: sain kutsun Pelastajakurssin pääsykokeisiin, jotka minun kohdaltani ovat 6.10. Minulla on vajaa kuukausi aikaa vakuuttaa itselleni, että se on tosi hieno juttu. ;)