Olen päättänyt juosta huomenna vielä viimeisen testi-cooperin. Se tuntuu kaikista parhaalta ratkaisulta, vaikka jättääkin vain muutaman huilipäivän ennen pääsykokeita. Olen varannut 90 minuutin hieronnan lauantaille, silloin sitten avataan jumiin menneet lihakset, jos sellaisia on ilmestynyt. Jos cooper menee hyvin, olo on vielä astetta luottavaisempi. En ole varma, olenko sanonut tätä bogissani aiemmin ääneen, joten sanon sen nyt. On ollut omituinen tunne, miten koko puolen vuoden ajan olen ollut samalla aivan varma siitä, etten voi päästä pääsykokeista vielä läpi. Mutta samalla olen ollut ihan yhtä varma siitä, että minä tulen aloittamaan uudet opintoni tammikuussa Kuopiossa. :D Ihanaa ristiriitaisuutta ja kertoo aika hyvin siitä, miten haastava urakka tämä on ollut, mutta miten kuitenkin olo on omituisesti myös luottavainen. Maanantaina nähdään, kuinka tässä lopulta käy. :)
Olen menossa huomenna moikkaamaan niitä ihan ihka-oikeita palomiehiä Jämsän paloasemalle. Kysymyksiä tuli omastakin takaa pitkä lista, mutta nyt on teilläkin mahdollisuus päästä vaikuttamaan! Mitä olet aina halunnut kysyä palomieheltä? Kerro, niin minä kysyn!
![]() |
Jännä viikko edessä. Viimeisiä treenejä ja paloasemalla vierailua :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti