Syksy tulee ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen

Syksy pimenee, ja se tuntuu kieltämättä aika oudolta. Tänään aamulla tajusin ensimmäisen kerran, miten pimeää on. Ihastelin kyllä jo eilen illalla katulamppujen valossa avautuvaa lenkkipolkua, jota ympäröi pimeä metsä. Mutta tänään aamulla herätessä oli sateista ja harmaata, tänään oli syksy.

Olen viimeksi kokenut Suomen syksyn kaksi vuotta sitten. Miltä se tuntui? En muista. Viime vuonna lähdin syyskuun 12. Vietnamiin. Jos muistan oikein, lähdin flipflopit jalassa. Ja tulin takaisin joulukuun puolivälissä, jolloin syksy oli jo ohi.

Tämä on myös ensimmäinen syksy yhdessä mieheni kanssa, senkin tajusin tänään. Viime vuonna me elimme kuukausia Skypen välityksellä. Se oli aika mieletöntä aikaa meidän parisuhteelle, toiseen paremmin tutustumista ilman yhteistä tekemistä tai edes pientä kosketusta.

Viime syksy oli Skypeä, Vietnamia, outoa kulttuuria, hullua treeniä ja erikoista ruokaa. Viime syksy oli myös ajoittaista yksinäisyyttä ja jatkuvaa ikävöintiä.

Tämä syksy on sateista ja harmaata. Mutta myös uusia töitä, uusia harrastuksia, opiskelusta valmistumista ja omien rakkaiden lähellä olemista. Juoksutreenejä ja testeistä stressaamista. Tämä syksy on niin paljon kaikkea, että en malta odottaa sitä, että jossain vaiheessa voi taas ihan vain olla ja hengähtää.

Tänä aamuna mietin, että muuttuvatko vuodet jossain vaiheessa sellaisiksi, että ei enää tapahdukaan mitään mullistavaa. Olisiko se mukavaa vai kyllästyttävää? Voisihan sitä ainakin jossain vaiheessa kokeilla. :)