Tokihan oli käytettävä tilaisuus hyväksi, joten lasit päähän ja altaaseen. Polskin kymmenisen kertaa päästä päähän, koska aikaa koko urheilusuoritukseen suihkuineen oli vain 30 minuuttia. Uin aina toiseen suuntaan vapaata ja toiseen sammakkoa (altaan päädyissä huilaillen). Katsoin kellosta, että sammakolla 25 metriin kului aikaa 33 sekuntia, mikä tarkottaisi 200 metriä aikaan 4 min 24 sekuntia, eli silläkin pääsisi pelastusopiston uintitestin läpi (aikaraja 4min 45s). Mutta käyn nyt viimeisten viikkojen aikana vähintään pariin kertaan uimassa, niin saan vähän uintikuntoa parannettua ja katsottua, tuleeko vapaan uimisesta mitään.
 |
| Upinniemen sademaisemia. Ei tehnyt sittenkään mieli jäädä kuvaamaan tihkusateessa, kun ei se oikein tee oikeutta näille maisemille :) |
Tuli inttiajat oikein ryminällä mieleen, kun altaan reunalle istahti muuan yliluutnantti. Tällä kyseisellä herralla oli aika kova maine inttiaikana. En ole ikinä tavannut henkilöä, jonka kaikki tunnetilat näkyvät naamalla samanlaisella ilmeellä: suu vakavana viivana. Kuulin kyllä hurjan huhun, että ystävien joukossa tämänkin miehen on nähty hymyilevän ja jopa nauravan, en ole varma uskonko :D
Hän jutteli altaan reunalla joidenkin muiden työntekijöiden kanssa, eikä kiinnittänyt kyllä pienintäkään huomiota minun (varmasti aika onnettoman näköiseen) uintitreeniini. Siitä huolimatta tuntui kiusalliselta nousta altaasta ylös ja suunnistaa kohti suihkutiloja. Tuntui tyhmältä olla sanomatta edes "moita", mutta toisaltaan siinä vaiheessa, kun tuollaisessa tilanteessa alkaa tapailla mielessään "puhuttelu, esittely, asia" -kaavaa, on ehkä parasta vain luikkia vähin äänin pukuhuoneen suojiin :D Vähän huvitti oma säälittävyys, mutta varmaan inttikaverit tietää, kenestä puhun ja saattaa ehkä jopa pystyä samastumaan tuntemiini fiiliksiin...
Uinnin jälkeen kävin moikkaamassa äitiä ennen kuin lähdin ajamaan takaisin Tampereelle. Voin sanoa, että on ollut aika väsynyt olo koko päivän. Mutta ihanaa olla kotona. Kävimme miehen kanssa vielä vetämässä puolen tunnin iltalenkin, ja se tuntui jotenkin yllättävänkin kevyeltä. Ei, en silti odota innolla maanantaina odottavaa testi-cooperia...
Huomenna alkaa työt. En edes tiedä, onko siitä ollut tässä blogissa puhetta, mutta aloitan huomenna uudessa työpaikassa. Sain sijaisuuden loppuvuodeksi, mikä sopi niin hyvin omiin aikatauluihin, etten pystynyt enkä halunnut kieltäytyä tarjouksesta. Kyseinen työpaikka on lastensuojeluhommia nuorten parissa, työ mitä teen kyllä oikein mielelläni. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti