Viikonlopun kuulumiset

Tämän viikonlopun isoin rutistus on ollut opinnäytetyön puurtaminen taas aavistuksen pidemmälle. Tuntuu todella hyvältä, miten paljon sitä lyhyessä ajassa saa aikaiseksi. Ja jopa sitä tylsää teoriaa on ollut yllättävän mukavaa etsiä lähdekirjallisuudesta ja kirjoittaa oppariin... Ehkä se, miten lähellä olen opintojeni loppua, motivoi rutistamaan viimeiset työt valmiiksi.

Tuntuu hullulta, että saisin reilun kolmen vuoden laiskan raatamisen jälkeen valmiin sosionomin paperit. Kutsun tätä taivalta laiskaksi raatamiseksi, koska olen varmaan monen opiskelijakaverin mielestä ollut meidän luokan laiskin opiskelija. Tai ainakin kovasti poissa oppitunneilta. Puolitoista vuotta sitten olin jopa monta kuukautta putkeen pois luennoilta, kun oli vähän töitä ja oli matkoja ja muuta mietittävää. Sain opolta (järkytyksekseni) sähköpostia, jossa kysyttiin olenko ylipäänsä enää koulun opiskelija... Sillä hetkellä olin Lontoossa, mutta palasin kyllä hyvin nopeasti takaisin luennoille. :D Kaikesta tästä huolimatta olen vain parin koulutehtävän päässä valmistumisesta - mahdollisesti jopa kuukauden tai kaksi ennen muuta luokkaani. 

Vaikka tarkoitus olikin valmistua jo keväällä (ja aloittaa pelastusopisto tänä syksynä) ja siitä tavoitteesta olen lipsunut, olen itsestäni oikeasti aika ylpeä. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun olen ajatellut lopettaa koko koulun, mutta en ole tehnyt sitä. Joskus on toki hyvä osata lopettaa ajoissa ne asiat, jotka eivät tunnu omilta jutuilta, mutta minulle on ollut mielettömän kasvattava kokemus viedä tämä asia loppuun vähän hammasta purren. Ei kaiken tarvitse aina olla kivaa, ei minun mielestäni edes mielekästä. Joskus tarvitaan niiden vastakohta, että löytää jotain uutta itsestään.

Loppurutistus vielä, niin voin hyvillä mielin todeta, että tämä aikakausi on saatettu päätökseen, ja voin todella suunnata kaiken energiani uusiin haasteisiin.

Opinnäytetyön tekemisen lisäksi kävin eilen "aamulenkillä". Oppariraataminen oli venähtänyt aamukahteen perjantai-iltana, ja aivot kävivät ihan ylikierroksilla vielä neljältä. Herääminen tapahtui siis varsin myöhään ja suunniteltu aamulenkki käynnistyi vasta klo 13.

Lenkin ja ruoan jälkeen lähdin mieheni mökille, jonne oli mieheni lisäksi mennyt edeltä jo pieni lauma kavereita ja kaksi koiraa. Tarkoitus oli mennä illalla lähisataman pikku-baarin kesänpäätösbileisiin, jotka lopulta jäivät meidän porukalta kuitenkin välistä koriksen EM-kisojen takia. Menimme korispelin jälkeen nukkumaan ja olikin mukava herätä sunnuntaiaamuun hyvien yöunien jälkeen.

Kohta alkaa seuraava korispeli, kaikki kynnelle kykenevät siis tv:n ääreen. Eilinen Suomen esitys ainakin oli varsin vakuuttava, toivottavasti tänään yritys palkitaan voitolla.