Jotain siinä sitten tapahtui, mutta nuoruudessa en todellakaan ollut enää aamuheräämisissä samalla tasolla kuin aiemmin. Pahimmillaan aamurytmini kääntyi niin, että nukuin aamu neljästä iltapäivä yhteen - säännöllisesti. Normaali unirytmi minulla on ollut suunnilleen sellainen, että herään yhdentoista aikaan aamupäivällä.
Kun muutin mieheni kanssa yhteen viime keväänä, aloin pistää unirytmiäni kuntoon. Tuntui vähän typerältä nukkua puoleenpäivään asti, kun toinen heräsi viikonloppuisinkin viimeistään yhdeksältä. Kyllä minä edelleenkin nukun miestäni pidempään, mutta minäkin herään kuitenkin jo viimeistään kymmeneltä.
Tänä syksynä olin kuukauden ilman töitä. Siitä huolimatta aloin laittaa herätyskelloni soimaan klo 9 tai viimeistään 9.30. Syy siihen oli se, että oli tyhmää, kun en saanut iltaisin unta samaan aikaan mieheni kanssa. Yön viimeiset tunnit eivät ole kuitenkaan mitenkään kovin tehokkaita, katselen lähinnä televisiota tai selailen nettiä. Sen sijaan jos kiskaisin aamulla itseni sängystä ylös, sain aamupäivällä tehtyä koulutehtäviä ja muuta hyödyllistä.
Aloitin uudessa työpaikassa reilu kolme viikkoa sitten. Se oli paluu vuorotyön pariin, jota olin jo oppinut viime keväänä vihaamaan. Aamuvuorot ovat mukavia, koska ne kestävät 7-15, jonka jälkeen on koko ilta aikaa tehdä mitä huvittaa ja käydä urheilemassa. Iltavuorot taas ovat klo 13-21, tai 14-22, joten niiden jälkeen ei ehdi tehdä muuta kuin syödä iltapalan. Mutta aiemmin en ole saanut mitään aikaiseksi myöskään ennen iltavuoroa, vaan se aika on mennyt joko nukkumiseen, tai iltavuoron odottamiseen...
Jotain on muuttunut, koska tänä syksynä olen saanutkin tehtyä vaikka mitä aamuisin ennen töitä! Tänäänkin heräsin jo klo 8.30 ja söin aamupalan töihin lähtevän mieheni kanssa. Sen jälkeen kävin apteekissa, juoksemassa ja salilla, ja nyt olen kirjoittanut blogitekstinkin ennen töihin menoa. Eikä tämä ole edes mikään yksittäinen hairahdus, vaan olen pystynyt säännöllisesti heräämään ihmisten aikoihin ja vieläpä käyttämään aikani muuhunkin kuin tv:n katseluun ja töiden odotteluun.
Uskon, että tämä muutos on suurimmalta osalta asennemuutos. Minä olen halunnut muuttaa pahan tapani riekkua yömyöhään olohuoneen sohvalla, ja aikaistanut nukkumaanmenoa. Olen myös muuttanut unirytmini säännölliseksi, eli nukun joka yö noin 8 tuntia. Aiemmin saatoin nukkua joinain öinä 6 tuntia ja toisina jopa 12 tuntia...
Varsinainen aamuvirkku en ehkä ole vieläkään, koska minä en todellakaan herää pirteänä ja aurinkoisena uuteen päivään. Herään suht väsyneenä ja joka aamu pohdin, kääntääkö vielä kylkeä vai noustako ylös. Vielä en kuitenkaan ole katunut päätöstä nousta ylös. Joskus olen ollut taipuvainen lievään "syysmasennukseen". Minä kyllä pidän kaikista vuodenajoista, mutta olen huomannut pimeiden päivien vaikutuksen elämään, mielialaan ja unentarpeeseen. Nyt minä kuitenkin koen päinvastoin aika isoa "syyspiristymistä"! :D Tunnen oloni energiseksi ja aikaansaavaksi, ja se on mieletön tunne.
 |
| Lähdössä salille - aamulla?! :) |
Suosittelen kokeilemaan unirytmin muuttamista, jos joku teistä lukijoista kokee samaistuvansa minun vanhaan unirytmiini! Kokeilkaa vaikka muutaman viikon ajan mennä aikaisin nukkumaan ja laittaa herätys noin 8 tunnin päähän, vaikka koulu/työ/muut suunnitelmat alkaisivat vasta vähän myöhemmin. Keksikää aamuun jotain tekemistä, ja nauttikaa siitä tunteesta, kun olette saaneet sen tehtyä (se voi olla ihan pieniä juttuja, esim hyvän aamupalan tekeminen tai kävely raittiissa syysilmassa)! Ainakin minulla ero entiseen on todella selkeä. :)
(Ja te lucky bastards, jotka teette säännöllistä 8-16 työtä, olkaa onnellisia, nauttikaa säännöllisestä unirytmistänne ja menkää aikaisin nukkumaan. :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti