Jämsän paloasema

Noniin! Minähän ajelin eilen aamulla Jämsään tapaamaan palomiehiä! Matka meni rattoisasti ja vierailu sitäkin mukavammin. Paluumatkalla ajoin innoissani pikku ylinopeutta poliiseja vastaan, katsotaan muistavatko he minua kirjekuorella, vai sainko sen anteeksi. :/

Pääsin jututtamaan Panua ja Jaria, jotka ovat Jämsän paloaseman palomiehiä. Heidän lisäkseen Jämsän paloasemalla on vielä kolmas palomies, sekä kaksi palomestaria ja kaksi aluepalomestaria. Panu on valmistunut Pelastusopistosta 1,5 vuotta sitten ja Jari vajaa kolme vuotta sitten. Molemmilla ajatus Pelastusopistoon hakemisesta oli lähtenyt salilta, jossa heille oli ehdotettu palomiehen ammattia.

Palomiesselfiessä Jari, minä ja Panu.

Totta kai minua kiinnosti kysellä alkuun Pelastusopistosta. Meillä oli yhteistä se, että testien juoksuosuus on etukäteen ajateltuna ollut haastavin ja treeniä vaativa osuus. Tosin kun tein pientä vaivihkaista vertailua oman hauikseni ja näiden miesten hauisten välillä, veikkaisin että heidän lihaskuntotestinsä menivät vähän vaivattomammin läpi kuin minun testini :D

Panu ja Jari kertoivat, että Pelastusopistossa parasta oli ensiluokkainen koulutus, hyvä yhteishenki ja uudet kaverit. Molempien pelastajakursseilla oli ollut miehiä noin 20 vuoden ikähaitarilla, mutta se ei ollut menoa haitannut. Pääsykokeissa oli kuulemma ollut jopa noin 55-vuotias mies, joten ei kai tässä itelläkään mikään hengenhätä ole kouluun pääsemisen suhteen!

Valitan, naiset, mutta nämä molemmat miehet ovat varattuja, ja olivat sitä jo kouluaikana. Käytettiin hetki etäsuhteista puhumiseen, koska molemmat miehet kertoivat sen olleen koulunkäynnin rankin osuus. Itselläkin oikeastaan ainoa etukäteen negatiiviseksi kokemani asia Pelastusopistossa on se, että se on yli 300 kilometrin päässä kodista. Onneksi viikot kuulemma menevät nopeasti ja viikonloppuna Pelastusopiston asuntolat tyhjenevät, kun suurin osa kurssilaisista lähtee pariksi päiväksi kotiin.

Päiväohjelma

Jämsän paloasema on päiväpaloasema, jossa palomiehen työaika on klo 8-16. Lisäksi jokainen palomies on yhden viikon kuukaudesta varallaolossa, jolloin hänellä on viiden minuutin lähtövalmius tehtäviin (normaalisti aikaa on 60 sekuntia). Jämsän paloasemalla tehdään tiivistä yhteistyötä VPK:n kanssa, joten yksin ei varallaolijan tarvitse pelastustehtäviin lähteä. Palomiehillä on päiväohjelma, jonka mukaan he suunnilleen jakavat aikansa. Kuitenkin muutoksiakin päiväohjelmaan voi tehdä, kunhan hommat tulee tehtyä. Esimerkiksi Panu ja Jari olivat hyvin kasvatettuina miehinä siivonneet ennen vierailuani, eli pesseet ajoneuvohallin lattian, vaikka se lukikin vasta huomisen päivän ohjelmassa!

Hälytyksiä asemalla tulee kuulemma 250-350 vuodessa. Viime vuonna tehtäviä oli ollut noin 270. Työkaverini käski kysyä, käyvätkö palomiehet oikeasti pelastamassa myös kissoja. Kuulemma kyllä, mutta toki tärkeämmät pelastustehtävät menevät kissajahdin edelle. Kissoja ei myöskään lähdetä kiipeilemään puiden oksilta, vaan hyvin sihdattu vesisuihku ajaa saman asian.

Panun ja Jarin mielestä parasta palomiehen ammatissa on se, että työ on vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Sitä tehdään ihmisten parissa, hyvien työkavereiden kanssa. Molemmat olivat sitä mieltä, että yksi tärkeimmistä asioista palomiehen työssä on kansalaisten valistaminen; tavoite olisi, että jokainen osaisi sammuttaa itse oman palonsa. Vaihtelua arkeen tuo erilaiset koulutukset ja myös itse kouluttajana toimiminen.

Panu esitteli paloautojen sisältöä.

Rankimmaksi asiaksi ammatissaan molemmat kokevat sen, että siinä joutuu kohtaamaan myös elämän varjopuolet. Kaikkia ei pysty auttamaan, ja palomiehetkin ovat ihmisiä, jotka saattavat myös työssään tehdä virheitä. Niistä pitää vain ottaa oppia. Tehtävissä kohtaa myös tilanteita, jotka pistävät todella miettimään. Toisen elämä saattaa muuttua sekunneissa, nuori ihminen saattaa vammautua vakavasti tai jopa kuolla. Rankan kokemuksen jälkeen työpaikalla keskustellaan yhdessä tapahtuneesta ja puretaan tilanne. Jälkipuintiin on mahdollista saada myös ulkopuolista apua.

Keskustelimme myös palomiehen työajasta. Molemmat kokivat päiväpaloasemalla työskentelyn mielekkäämmäksi kuin 24h paloasemalla työskentelyn. Päiväpaloaseman hyvänä puolena he kokivat esimerkiksi tiiviimmän työyhteisön, koska päivät työskennellään aina samojen kavereiden kanssa. Isolla asemalla ei välttämättä edes muista kaikkien työvuorossa olevien nimiä. Lisäksi viikonloppuja ja iltamenoja on helpompi suunnitella, kun työaika on säännöllinen joka päivä. Päiväpaloasemalla työtunnit ovat aktiivisemmin käytössä, koska työaika käytetään kokonaisuudessaan työntekoon. 24h asemalla ei tietenkään voida tehdä töitä vuorokauden ympäri samaan tahtiin. 24h paloaseman hyväksi puoleksi he näkivät sen, että silloin voi halutessaan tehdä myös toista duunia. Se myös antaa vähän enemmän aikaa olla kotona, kun aina yhden työvuorokauden jälkeen on kolme vapaata.

Jari aloitti iltapäivän paloauton pesemisellä.

Panu ja Jari olivat yksimielisesti sitä mieltä, että paloasemalle mahtuu töihin myös naisia. Kysyin, millainen nainen heidän mielestään sopisi palomieheksi, mutta sitä miehet eivät lähteneet erittelemään. Riittää, että on oma itsensä.

Tässä olisi yksi innokas tuleva palomiesnainen. Oma itsensä, eli aavistuksen tärähtänyt :D

Kuten taisin jo alkuun sanoa, vierailusta jäi todella hyvä fiilis. Into päästä kouluun on kahta kovempi, mutta minulla myös vahvistui ajatus siitä, ettei se ole mikään maailmanloppu, vaikkei kouluun samantien pääsisikään. Panu ja Jarikin olivat lukeneet ennen Pelastusopistoa itselleen jo yhden ammatin, ja palomiehen duuneja ehtii silti tehdä kyllästymiseen asti ennen eläkettä.

Sovittiin myös, että menen testien jälkeen uudestaan käymässä Jämsässä - sillä kertaa ei puhuta vaan pääsen hikoilemaan. Katsotaan, minkälaisen treenin pojat keksii, mutta uskoisin sen olevan aika rankkaa! Liekö maanantainen cooper vain alkulämmittelyä ennen kovempia hikoiluja? :D

Ensimmäistä kertaa paloautolla lounaalle!