Olen ihan pikkusissa tärinöissä sen suhteen, että nyt se opinnäytetyö oikeasti lähti käsistäni pois, eikä minulla ole enää mitään mahdollisuuksia päästä sitä korjaamaan. Olo ei ollut kovin luottavainen, kun tein vielä viimehetken korjauksia muutama minuutti ennen valmiin työn lähettämistä. Työkaverit osasivat kuitenkin kertoa, että kohta tärinä vaihtuu mielettömäksi helpotuksen tunteeksi.
Kolmen vuotta ja pari kuukautta sitten aloitin opintoni, enkä silloin osannut vielä ollenkaan arvata, mihin olen nokkani pistänyt. Silloin minulla oli vahva ajatus siitä, että haluan joku päivä työskennellä lastensuojelualalla. Koulutuksen aikana ehdin jo kertaalleen kääntää kelkkani ja sanoa, että lastensuojelu ei todellakaan ole minua varten, mutta täällä sitä ollaan, tälläkin hetkellä lastensuojeluhommissa!
![]() |
Sinnekö se nyt meni...? |
![]() |
Jihuu, nou moor opiskeluja! |
Olen suorittanut opintoni omalla tyylilläni, kutsun opiskelumetodiani "laiskaksi ahertamiseksi". Ulospäin vaivannäköni ei välttämättä aina ihan täysin näy, mutta lopputulos on varsin hyvillä arvosanoilla läpikäyty ammattikorkeatutkinto. :) Mieli on todella korkealla, ja aika uskomaton ajatus, että nyt minulla ei ole enää yhtäkään koulutehtävää tehtävänä...!
On se mukavampi lähteä kohti uutta uraakin nyt, kun vanha tutkinto ei ole enää taustalla kummittelemassa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti