Rankat duunit vaatii rankat treenit

Olin tänään vähän stressaantunut lähtiessäni töistä. En mitenkään pahasti, mutta sen verran, että pää tuntui olevan tyhjä ja täynnä ajatuksia samaan aikaan. Töissä ei ollut mitenkään poikkeuksellisen rankka päivä, mutta melkoista hulinaa oli ollut varsinkin viimeiset tunnit.

Töiden jälkeen ei vielä hymyilyttänyt

En ole pitänyt työtäni mitenkään erityisen stressaavana tai rankkana. En ole paljon muuta tehnytkään, kuin näitä sosiaalialan hommia, joten minulla ei ole paremmasta tietoa. Aloin kuitenkin eilen pohtia töitäni enemmän, kun työkaverini kertoi karun tarinan vuosien takaa. Hän oli ollut silloin raskaana, ja yksi nuori oli keittiöveitsi kädessä todennut, että voisi lyödä veitsen työkaverini vatsan läpi, että yksi lapsi säästyisi tältä "kamalalta naiselta".

Tällaisia kokemuksia ei tietenkään pitäisi tulla kenellekään. Aloin miettiä lyhyen urani aikana kokemiani tilanteita. Pussi päässään itseään tukahduttavia nuoria, vessasta löytyviä itseään viilteleviä nuoria, syömishäiriöisiä nuoria, aggressiivisesti ja uhkaavasti käyttäytyviä nuoria, kätkettyjä puukkoja, taantuneita nuoria, ja epäkohteliaita, kiroilevia ja ilkeitä henkilökohtaisuuksia laukovia nuoria.

Töiden jälkeen lähdin käymään salilla. Tein jalkatreenin, mutta kokeilin myös leuanvetoa kolmen kuukauden tauon jälkeen. Ei mennyt kovin hyvin, mutta jaksoin minä vielä pari-kolme leukaa riuhtoa. :D

Kotimatkalla tajusin, että olo on oikeasti tosi hyvä. Pohdin sitä, minkä takia keväällä työt tuntuivat jotenkin kuluttavammilta kuin tänä syksynä, ja uskoisin että se johtuu (paitsi unirytmin korjaamisesta, myös) siitä, että tänä syksynä olen jaksanut treenata ja päivärytmiini on kuulunut muutakin kuin töissä käynti ja nukkuminen. Keväälläkin treenasin suunnilleen saman treenimäärän, mutta treenin laatu oli paljon huonompi ja into oli aika kadoksissa. Myös itsensä haastaminen ja tavoitteellisuus puuttui niistä treeneistä - mieli oli sen verran maassa polvileikkauksen jäljiltä. Kai se vain niin on, että rankat duunit vaatii rankat treenit!

Treenien lisäksi toki kaipaa muutakin aktiviteettia. Käytiin tänään mieheni kanssa katsomassa raveja. En ole koskaan aiemmin käynyt raveissa, vaikka olen nuoruudessani käynyt ratsastustunneilla ja edelleen sisälläni asuu pieni hevoshullu. Lähdimme suoraan salin ja suihkun jälkeen kohti ravirataa. Muutaman lähdön jälkeen tuntui jo siltä, ettei ollut töissä tänään ollutkaan :)

Yhteenvetona Heinin tehokolmio, jolla irrottaudun arjesta ja työstresseistä: urheilu, kavereiden ja perheen näkeminen, sekä treffi-illat ja ajanvietto mieheni kanssa. Mikä on sinun tapasi saada ajatukset irti työ- tai opiskelustressistä? Jos jonkun keino on esim kokkaaminen tai siivoaminen, tervetuloa kylään... :D