Suunnitelmissa puolimaraton

Kirjoittelin kuukausi sitten juoksuhaaveistani (linkki). Silloin mainitsin, että aion juosta puolimaratonin vielä tämän vuoden puolella. Nyt olemme päättäneet mieheni kanssa juosta sellaisen muutaman viikon päästä (pitää odottaa vielä työvuorolistoja, ennen kun voi päättää tarkan päivän). Sitä ennen olisi tarkoitus juosta joitakin pidempiä lenkkejä, niin ei tule puolimaratonkaan toivottavasti ihan älyttömän suurena järkytyksenä kropalle.

Kumpikaan meistä ei ole aiemmin puolimaratonia juossut, joten otamme tavoitteiden suhteen kevyesti. Kunhan pistetään jalkaa toisen eteen parikymmentä kilometriä, ja kokeillaan, miltä se tuntuu. :)

Googlailin vähän vinkkejä valmistautumiseen ja niiden perusteella päädyin sellaiseen strategiaan, että tulevat viikot juoksen noin 30 kilometriä viikossa. Se tarkoittaa kolmea tai neljää erimittaista lenkkiä viikossa.

Fiilis on todella innostunut! Joku ehkä ihmettelee, miten nämä tavoitteeni sopivat toivomaani "stressittömään urheiluun". Täytyy tunnustaa sekä teille että itselleni, että en minä kai edes osaa urheilla ilman mitään tavoitteita - se kuulostaa todella tylsältä. Sen sijaan on mukavaa vaihtelua, etteivät tavoitteet ole kokoluokaltaan ihan mitään "tämä ratkaisee loppuelämäsi" -tyylisiä tavoitteita, vaan ihan omaa arkea piristäviä pieniä välitavoitteita :)

Edustavana ennen juoksulenkkiä... :D

"Hyvä kunto" on määritelmänä aika hämärä. Olen aina ajatellut olevani "hyvässä kunnossa" vain silloin, kun olen elämäni parhaassa kunnossa. Miten mikään muu voi sen jälkeen enää tuntua hyvältä? No, nyt minusta kuitenkin tuntuu hyvältä. Hölkyttelin tänään salille, ja pohdin sitä, miltä OIKEASTI tuntuu olla hyvässä kunnossa! Tiedän kyllä, miltä vartaloni näyttää silloin, kun olen hyvässä kunnossa, mutta miltä siinä tuntuu olla? En oikein päässyt vieläkään mihinkään lopputulokseen, kertokaa te, jos keksitte jonkun hyvän tavan kuvata sitä olotilaa! :D

Tein salilla jalkatreenin, joka koostui vain parista liikkeestä: kyykystä ja prässistä. En voi edes kuvailla kuinka hajalla olin (ja olen)! Ja kai minä jopa kehtaan teille kertoa, että kyykkäsin vain 50 kilolla... :) Treenin jälkeen hölkkäsin takaisin kotiin. Vauhti ei siinä vaiheessa päätä huimannut, ja ohi olisivat varmasti menneet sauvakävelevät mummelitkin, jos heitä olisi sattunut samalle reitille. Mutta minä hölkkäsin kotiin ja hymyilin ja mietin, että kyllä minä olen hyvässä kunnossa. En ole lähelläkään parasta kuntoani, mutta olen silti tyytyväinen. Olen ilahtunut omasta kunnostani, vaikka olen joskus tuntenut parempikuntoisenkin Heinin. En tosiaan tiedä, mitä tämä nyt kertoo mistään, tai onko tämä edes oleellista. Mutta halusin kuitenkin kirjoittaa tämän ylös, koska se tuntui minulle tärkeältä. :D En ehkä osaa kuvailla, miltä hyvä kunto fyysisesti tuntuu, mutta tämänhetkinen olotilani tuntuu keskeneräisyydestä huolimatta oikein mukavalta!