Olen tässä jonkin aikaa harmitellut sitä, miten vähän on aikaa tehdä asioita. Tai kyllähän minä ehdin tehdä asioita, mutta kun minulla olisi vielä niin paljon muitakin asioita, joita haluaisin tehdä... Tiedän että vähän alakuloinen fiilikseni johtuu siitä, etten ole ehtinyt urheilla pariin päivään. Tänään onneksi ehdin käydä vielä ennen töitä salilla, ja uskon sen heti parantavan olotilaa ja mielialaa.
Ei minulla tainnut nuorenakaan olla yhtään tämän enempää vapaa-aikaa. Minä en laskenut vapaa-ajaksi treenaamista, koska ne tuntuivat ihan yhtä kiinteiltä ja pakollisilta menoilta kuin koulukin. Minulla oli ehkä yksi vapaa ilta viikossa, ja sen käytin usein kotona leffoja katsellen tai joskus kavereitani tavaten. En kuitenkaan kokenut tarvitsevani yhtään sen useampaa vapaapäivää. Minä tein sitä, mitä halusin. Sain päivittäisen urheilupläjäyksen ja sosiaalisen kohtaamisen samassa paketissa koristreeneissä.
Koska otan tämän kahden päivän urheilemattomuuden nyt niin vakavasti, rupesin aamuni kuluksi miettimään, kuinka tervettä se on. Wikipedia osasi kertoa, että "Liikuntariippuvainen voi ärtyä tai ahdistua joutuessaan jättämään päivittäisen liikuntansa pois". Kuulostaako tutulta? Minä ainakin tunnistan itseni.
Kuinka vaarallista sitten on olla riippuvainen urheilusta? Eikö se ole ihan tervettäkin, urheilu kun on riippuvuudenkohteena varmaan parempi kuin moni muu kohde olisi... Toki tiedän, että liika urheilu altistaa rasitusvammoille ja ylikunnolle. Olen myös nähnyt vierestä, miten inhottavia sairauksia ne ovat, ja olen joskus itsekin päässyt kokeilemaan rasitusvammoja. Koen kuitenkin, että rasitusvammoihin ja ylikuntoon minulla ei tässä elämäntilanteessa ole edes mahdollisuuksia päästä :D Vapaa-aikaa on niin vähän, että treenimäärät jäävät pakostikin noin viiteen treeniin viikossa. Joskus en ehdi sitäkään. Teininä pelasin koripalloa koulun ohessa 8-10 kertaa viikossa.
Urheiluriipppuvuus ei siis minun kohdallani välttämättä aiheuta fyysisiä oireita, mutta pää tuntuu kyllä olevan aika hajalla, jos en saa haluamaani treenimäärää tehtyä. Tieteen Kuvalehti (linkki) osasi kertoa vähän enemmän urheilun huumaavasta vaikutuksesta. Kai ihminen vain on luotu liikkumaan, kun kerran urheilulla on niin voimakkaita vaikutuksia ihmisten mielialaan? :) Kauhukseni ymmärsin myös, että tilannehan voisi olla huonompikin. Ruuhkavuosia odotellessa... :D Nyt lähden kuitenkin nostamaan mielialaani salille!
Huomaatko sinä välittömän vaikutuksen mielialassa, jos olet treenaamatta? Kuinka monta päivää menee ongelmitta? Oletko koskaan kärsinyt rasitusvammoista tai ylikunnosta, ja onko se muuttanut suhtautumistasi urheiluun? :)
Hei!
VastaaPoistaTuttuja tuntemuksia! Treenaamatta oleminen on pääkopalle rankkaa. Olin syysloman ajan treenaamatta ja mieli oli maassa koko ajan. Jälkeenpäin kuitenkin tajusin, kuinka hyvää tuo teki kropalle. Treenin pariin palatessa tunsi, miten kroppa oli täysin palautunut ja oli mahtavaa lähteä taas salille ja juoksemaan uusin voimin!
Luin aiempia kirjoituksiasi ja siellä kerroit käyneesi intin sekä kehotit treenaamaan kovaa ennen inttiä. Olen itse menossa tammikuussa inttiin ja siksi kiinnostaisi, miten treenasit ennen inttiä. Varmasti monet inttitytöt ovat eksyneet blogiisi lukemaan inttikokemuksia ja ehkä joku muukin kaipaisi treeni-informaatiota. =)
Mahtava ja inspiroiva blogi! Tätä lukemalla saa tsemppiä omiin treeneihin ja omien haaveiden toteuttamiseen, vaikka ne työ ja tuskan takana ovatkin!
Oi kiitos, ihana kommentti!!! :) Ja todellakin fiksua pitää niitä taukoja, vaikka ne ei aina hyviltä tuntuisikaan. Välillä oikeasti kropan lisäksi myös pääkoppa tarvitsee niitä, vaikka se haastavalta tuntuukin.
PoistaMä juttelen aina mielelläni inttijutuista, ja toi ennen inttiä treenaminen on kyllä oikeasti tärkeä juttu, mä voisin kirjottaa siitä ihan oman postauksensa! Eli tuleppa loppuviikosta kurkkaamaan treenivinkit! :)
Tsemppiä treeneihin!