Tämän marraskuun alussa fiilis on toiveikas. Onko se tätä nuoruuden naiiviutta, että aina odottaa nurkan takaa tulevan jotain parempaa ja hienompaa? Viimeiset pari viikkoa on olleet aika rankkoja, lähinnä työn takia. En ole pysynyt enää laskuissa siitä, kuinka monta kertaa joku on haukkunut ja huoritellut minua, enkä myöskään siitä, kuinka monta kertaa joku on rikkonut fyysistä koskemattomuuttani.
"Rankat duunit vaatii rankat treenit", kirjoittelin jossain vaiheessa. Viime viikolla olin kuitenkin niin väsynyt, että salille raahautuminen oli työn ja tuskan takana. Lenkille en jaksanut kertaakaan.
Mutta. Ehkä tämä viikko on erilainen, ehkä marraskuu on erilainen? Kävin tänään aamulenkillä ja tulin siihen tulokseen, että se on hyvinkin mahdollista. Aloin tänään lukea uutta kirjaa, tänään saan (toivottavasti) opinnäytetyöni arvosanan, huomenna mennään mieheni kanssa juoksemaan 18km iltalenkki, loppuviikolle on sovittu treffejä kavereiden kanssa ja minulla on uusi kännykkä, jolla on kiva ottaa kuvia! Siinä ei paljon pimeä ja sateet paina, kun on näin paljon kivoja juttuja tiedossa. :D
 |
| Mulla on nykyään myös etukamera! Toki sitä piti juhlistaa parilla selfiellä... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti