torstai 12. marraskuuta 2015

Puolimaraton - uusi ennätys!

Huh heijaa, niin vaan tuli tänään juostua elämäni toinen puolimaraton! Edellisestähän olikin jo yli viikko kulunut... :D Tällä kertaa juostiin ihan uudella kokoonpanolla, eli kahden ystäväni kanssa. Toinen on käynyt kanssani lenkkeilemässä pitkin toipumisprosessini, mutta toisen kanssa tämä taisi olla ensimmäinen juoksulenkkini ikinä! Enpä olisi aamulla herätessäni uskonut juoksevani näin paljon parempaa aikaa kuin edellisellä kerralla. Tai aamulla en kyllä muistanut koko juoksua, kun ihasteltiin mökillä kaunista auringonnousua. Juoksu sen sijaan juostiin puhtaasti katulamppujen antamassa valossa.

Näin kaunista ja rauhallista oli vielä aamulla...

Lenkki tuntui aika hyvältä itse asiassa. Tai tuntui ainakin sinne 15-16 kilometriin asti... Me mentiin aika paljon kovempaa vauhtia kuin mitä menin mieheni kanssa, mutta toisaalta se ei haitannut. Juoksu kulki ihan mukavasti.

Juoksimme 10.6 kilometriä yhteen suuntaan ja käännyimme takaisin. Puolessa välissä pidimme jopa parin minuutin pissatauon, kun hätä yllätti toisen ystävistäni. Siitä vauhti vain kiihtyi, ja minä aloin vähän puuskuttaa. Alettiin olla kuitenkin jo sellaisessa juoksuvauhdissa, jota minä yleensä ylläpidän viiden kilometrin lenkeillä. Jalkoja ei hapottanut niin paljon kuin ensimmäisessä puolimaratonissa, mutta muuten tuntui kyllä pahemmalta.

Viimeiset kilometrit riipuin kavereiden kannoilla. Eroa oli jatkuvasti parikymmentä metriä, mikä tietysti estää enimmät keskustelut, mutta enpä minä enää tainnut keskustelukunnossa ollakaan. :D Loppuun sain vähän jopa kirin tynkää aikaiseksi, ja lopullinen aika (pissataukoineen) oli 2h 20 minuuttia. Eli 6 minuuttia vähemmän kuin viime viikolla! Ei tarvitse kuin parantaa jatkossa joka viikko tämän verran, niin olen jo 12 viikon päästä juossut selkeän Suomen ennätyksen! ;)

Mutta, seuraava kimppatreeni on jo lyöty lukkoon, ja se on 30.11. Silloin olisi tarkoitus pinkaista taas ennätyspitkä matka, eli 25 kilometriä!! Nämä kaverini vähän naureskelivat, että on kyllä kaveriporukan touhu vaihtunut selkeästi juhlimisesta urheiluun, ja syypääksi valittiin minut, joka olen tullut porukkaan mieheni kautta viimeisimpänä. :D Kai siinä jotain perääkin saattaa olla, mutta eikö se niin menekin, että aika aikaa kutakin...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti