Ensimmäinen juoksulenkki kolmeen viikkoon...

Kuten otsikko kertoo, lenkkeily on saattanut viime viikkoina jäädä vähän vähemmälle. Olen minä hölkytellyt salille (1,5km?) ja juossut hetken juoksumatolla, mutta that's it. Tiedättekö sen tunteen, kun sanoo itselleen joka päivä, mitä PITÄISI tehdä, mutta sitten ei kuitenkaan saa tehtyä? Minun ja lenkkeilyn suhde on ollut sellainen nyt kolmen viikon ajan. Kaikki suuret suunnitelmat tuntuvat niin kaukaisilta, että ihan hirvittää. Ja ehkä siksi kynnys lenkkeilyä kohtaan on kasvanut koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi.

Tänään minä kuitenkin aloitin. Keuhkot huusivat hoosiannaa ja hidaskin vauhti tuntui pahalta. Palasin muistoissani niihin hetkiin, kun otin ensimmäiset juoksuaskeleeni polvileikkauksen jälkeen, mutta vakuutin kuitenkin itselleni, että tällä kertaa kunto palautuu huomattavasti nopeammin kuin silloin... Kotiin palatessani meinasin ottaa hissin, koska tuntui etten saa happea. Ja minä olin juossut vain puoli tuntia! Kävelin portaat kolmanteen kerrokseen ja lysähdin sohvalle kaikkeni antaneena.

Puoli tuntia myöhemmin kävin suihkussa ja katsoin naamaani peilistä. Se oli edelleen ihan tulipunainen ja laikukas! :D Siinä on muuten minun huonon kunnon mittarini. Jos en ole juossut vähään aikaan, pääni muuttuu pelkästä juoksemisen ajattelusta tomaatiksi.

Edelleen punainen ja laikukas... :D

Nyt lenkistä on kulunut jo tunti, ja täytyy sanoa, että hyvältä tuntuu. Tätä fiilistä olen todellakin kaivannut, ja uskon lenkkeilemään lähtemisen onnistuvan nyt taas vähän helpommin. Pienin askelein kohti isompia tavoitteita, eikö vain? :)