Harmaa voi olla myös kaunista

Iloitsen toki mukana kaikkien teiden kanssa, jotka odotatte huomista talvipäivänseisausta ja sen tuomaa kevään odotusta. Harmittelen myös teidän mukananne, jotka olisitte toivoneet valkoisen joulun. Mutta samalla olen myös aika tyytyväinen tähän, enkä välttämättä edes haluaisi muuttaa mitään. Ei kai kukaan oikeasti voi ajatella, että joulussa tärkeintä olisi luminen maa? Eikä kukaan varmaan ajattele, että valon lisääntyminen luonnossa automaattisesti toisi lisää onnellisuutta omaan elämään?

Minulla meni tänään muutama tunti aamusta, ennen kuin sain itseni potkittua ylös sohvalta ja salille. Laitoin päälle harmaan paidan ja harmaat housut, ja ne kuvasivatkin varsin hyvin tuntemuksiani. Harmaasta tulee helposti mieleen syksy, ja harmaasta syksystä taas tulee mieleen ankeus ja masennus.

Minä kävelin salille, kuten yleensä teen. Salille on ihana kävellä, koska matkani kulkee pienen puiston läpi, jota koristaa kaunis lampi. Takaisin salilta kävellessäni otin muutaman valokuvan. Oloni oli edelleen harmaa, mutta siihen väriin en yhdistänytkään ankeutta ja masennusta. Miksei harmaa voisi olla rauhallinen ja kaunis? Miksei se voisi olla myös tyytyväisyyden väri? Harmaa ei vaadi mitään, ei edes suuria tunnekuohuja. Minun harmaani on rauhallinen ja tyytyväinen.

Olen odottanut joulua ehkä enemmän kuin koskaan. En ollut pienenä jouluihminen, joulu oli oikeastaan aika stressaavaa aikaa. Perinteisiin kuului lahjoista murehtiminen ja siivoamisesta riitely. Siinä ei paljon luminen maa mieltä piristänyt. Viimeisten vuosien aikana lumi ei todellakaan ole ollut jouluisin itsestäänselvyys, mutta jos totta puhutaan, sillä ei ole ollut joulun onnistumisen kannalta mitään väliä. Ja tämän sanoo henkilö, joka pitää lumesta, pakkasesta ja talvesta, ja tekisi mielellään jouluaaton kunniaksi etupihalle lumienkelin, laskisi pulkalla tai olisi lumisotaa!

Tärkeää on ollut olla jouluisin perheen kanssa. Tärkeää on ollut nähdä sukulaisia ja käydä papan haudalla. Tärkeää on ollut syödä hyvin ja tärkeää on ollut voida hyvin. Tärkeää on ollut kuunnella joulumusiikkia sekä laulaa niitä perheen kanssa, ja tärkeää on ollut nauraa sille, miten kukaan ei muista sanoja ja laulu lähtee liian korkealta tai matalalta. Tärkeää on ollut muistella joulun alkuperäistä merkitystä ja huomata mistä kaikesta on aihetta olla kiitollinen. Joulu on rakkauden juhla, ja rakkautta haluaisin etänä lähettää kaikille niille, jotka kokevat jouluna olonsa yksinäiseksi. Se on minun silmissäni murhe eikä se, missä olomuodossa H2O taivaalta tippuu.

Tällaisia mietteitä jouluviikon ensimmäinen päivä on herättänyt. Saa nähdä, mitä loppuviikko tuo tullessaan! :)