Itsenäisyyspäivän pohdintoja

Itsenäisyyspäivän kunniaksi halusin käyttää hetken pohtiakseni itsenäisyyttä, Suomea ja suomalaisuutta. Olen aina kokenut hyvin voimakkaasti olevani juuri suomalainen ja olen ylpeä juuristani. Mutta mitä se suomalaisuus oikeasti tarkoittaa?

Suomalaisuus on onneksi muutakin kuin lunta, makkaraa, saunaa ja mämmiä. Lunta tulee talvesta riippuen enemmän tai vähemmän, saunaa en omista, makkarasta en niin välitä ja mämmin jätän kokonaan syömättä. Jokainen varmasti liittää suomalaisuuteen sellaisia asioita ja arvoja, jotka itselle kokee tärkeäksi. Minä koen suomalaisuuteen liittyvän kauniin luonnon metsineen ja järvineen. Minun mielestäni suomalaiset ovat rehtiä kansaa, vaikka toisessa lauseessa saatankin todeta vihaavani yleistämistä... Suomi on ollut tasa-arvon edelläkulkijana naisten äänioikeutta ja naispresidenttiä myöten. Suomessa on upeasti toimiva, ilmainen koulutus. Suomi on hyvinvointivaltio, jossa maksetaan paljon veroa, jotta voimme mahdollistaa myös haastavissa elämäntilanteissa olevien ihmisten toimeentulon, sekä tasapuoliset mahdollisuudet ikäluokalle perheen toimeentulosta riippumatta. Suomen lipun risti kertoo minulle kristillisistä arvoista, joiden mukaan heikommassa asemassa olevasta kuuluu pitää huolta. Minä pidän sitä hyvänä asiana.

Ilmainen koulutus ja tasapuoliset mahdollisuudet elämässä. :)

On muutamia ajanjaksoja elämässäni, kun olen miettinyt suomalaisuutta enemmän kuin aiemmin. Ensimmäistä kertaa mietin suomalaisuutta vakavammin ollessani yläasteikäisenä töissä Kaunialan sotavammasairaalassa. Vaikka toisaalta kokemus toi myös kipeitä muistoja siitä, kuinka muistisairaat papparaiset lähestyivät seksuaalisväritteisillä ehdotuksillaan nuorta tyttöä, oli se myös kansalaisidentiteettiäni vahvistava kokemus. Ensimmäistä kertaa kuulin tarinoita sodasta ja näin sodan aiheuttamia traumoja sekä vammoja. Tunsin syvää kunnioitusta Suomea puolustaneita veteraaneja kohtaan, mutta samalla myös sääliä siitä, kuinka moni oli jäänyt vuosikymmeniä sitten tapahtuneiden kokemustensa vangiksi. Emmekö pystyneet auttamaan enempää? Silloin myös muistan päättäneeni, että jos Suomeen joskus sota iskee, minä olen mukana puolustamassa sitä. Silloin tein lopullisen päätöksen, että lähden armeijaan.

Toisen kerran suomalaisuus astui spotlightiin, kun kävin armeijan. Vannoessani sotilasvalaa, aloin miettiä, olenko ihan tosissani edes tajunnut, mihin olen nenäni pistänyt.

"Minä Heini Hakasalo lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta...
...Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun. Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani..."

Ne olivat aika isoja lupauksia 19-vuotiaan nuorukaisen tehtäväksi, enkä kyllä vieläkään osaa sanoa muuta kuin että teen parhaani... :)

Valatilaisuudessa vannottiin kovia lupauksia.

Viimeisin kerta (ennen tätä päivää), kun olen käyttänyt näin paljon aikaa Suomea ja suomalaisuutta miettien, oli vuosi sitten Vietnamissa. Koskaanikinä en ole kokenut niin voimakasta rakkautta isänmaatani kohtaan kuin ollessani kolme kuukautta pois täältä. Milloinkaan en ole niin paljon arvostanut lapsuuttani, elämääni, kansalaisuuttani ja tulevaisuuttani, kuin tajutessani miten etuoikeutettu olen. On olemassa paljon itsestäänselviä asioita, jotka eivät ole itsestäänselviä kenellekään muulle kuin suomalaiselle.

Kiitollisin mielin siis jatkan taivaltani eteenpäin! Tänään illalla aion ensimmäistä kertaa ikinä käydä katsomassa Tampereen keskustassa itsenäisyyspäivän ilotulitukset sekä käpertyä kotisohvalle katsomaan Linnan juhlia. Upeaa asua tällaisessa maassa, ja toivottavasti saamme jatkaa itsenäisenä valtiona matkaa pitkälle tulevaisuuteen asti. :)

Junnuna edustamassa Suomea koulujen välisessä turnauksessa Turkissa.