Onni on juosta

Kyllä tuntui hyvältä lähteä tänään treenaamaan. Eilen minä ehkä todella tajusin, että kevät menee nopeasti ja minun on pistettävä isompaa vaihdetta silmään, että selviän kaikista koitoksista haluamallani tavalla.

Siinä missä salille lähtö on taas sairastelun jälkeen tökkinyt, tänään lähdin liikkeelle into piukeana heti heräämisen jälkeen. Tarkoitus oli kävellä salille, mutta lopulta päätinkin hölkytellä. Vaatetta oli päällä ihan tajuttomasti ja tuli kyllä hiki.

Salilla juoksin Cooperin. Siitä on pari viikkoa vierähtänyt, kun lupasin alkaa juosta enemmän ja vieläpä pinkaista joka viikko juoksumatolla Cooperin aina aavistuksen nopeampaa vauhtia. Se lupaus vähän jäi, mutta olin toki viikon verran kipeänä, että ehkä pieni lipsuminen on ihan ok. Nyt lähdin kuitenkin hyvillä mielin uuteen nousuun.

En enää oikeastaan muistanut, mitä vauhtia olin juossut viimeksi Cooper-treeneissäni. Päätin kuitenkin tällä kertaa juosta vauhdilla 12 (2400m vauhtia). Juoksu ei tuntunut kevyeltä, mikä nyt ei varmasti yllätys ole sairastelun ja juoksutauon jälkeen, mutta kyllä minä kuitenkin maaliin asti selvisin. Nyt jälkikäteen katsoin blogistani, että viimeksi olin juossut 9 minuuttia vauhdilla 11, ja viimeiset kolme minuuttia pinkonut vauhdilla 12. Tämä oli siis selvää kehitystä siihen verrattuna.

Tuli jotenkin aivan älyttömän hyvä mieli. Syksyllä muutaman viikon treenillä sain 2400m tuloksen parannettua 2700 metriin. Ja nyt minulla on aikaa viisi kuukautta!! Tämän rupeaman lopputulos tulee varmasti olemaan tosi hyvä. :)

Tein vielä salitreenin juoksun perään. Kyllä sekin tuntui varsin mukavalta. Itse asiassa nyt kovinkin monet asiat tuntuvat kauhean kivoilta, tätä kai tämä urheilu teettää. :D