Tämä tarkoittaa samalla sitä, että sain juostua saman tuloksen, kun lokakuussa pääsykokeissa. Henkilökohtainen ennätys (inttiaikainen 2800m) on enää sadan metrin päässä. Ja silloin olin vielä kilpaurheilija, enkä vain omaksi iloksi treenaava kuntoilija!
Alan siis lähestyä paitsi pääsykokeiden minimirajaa, myös elämäni parasta kuntoa. Ja se ei tietenkään kuulosta ollenkaan hullummalta ajatukselta...! Pääsykokeisiinkin on vielä kaksi ja puoli kuukautta, eikä ajatus todellakaan ole laittaa jarruja päälle tässä vaiheessa, päinvastoin.
Ajatukseni olisi ensi viikosta eteenpäin jatkaa treenejä vauhdilla 14km/h, eli 2800m cooper-vauhtia. Aion myös aloittaa 15-20min treenit vauhdista 12km/h (2400m cooper) ylöspäin, jotta saan vähän pidemmän matkan vauhtikestävyyttä parannettua.
Uskon, että vauhtikestävyyden paraneminen auttaa lopulta myös pidemmän matkan tulosten parantamista. Ehkäpä ensi kesän tavoitteet voisivat olla se täyden maratonin juokseminen, ja puolimaratonajan parantaminen. Intoa puhkuen eteenpäin! :)
Ps. Hyvää myöhäistä ystänäpäivää kaikki blogin lukijat! En ole itse ollut koskaan mikään ystävänpäivän ylin ystävä, mutta tämä ystävänpäivä oli kyllä mukava. Sain kaksi ystävänpäiväkorttia ihanilta ystäviltäni, ja aivan mahtavan ystävänpäivätervehdyksen Jämsän paloasemalta!
Pakkohan tälle kuvalle oli antaa vähän palstatilaa... :D |
Kaverikuva! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti