maanantai 8. helmikuuta 2016

Yksin olemisen vaikeus

Minä olen niitä ihmisiä, jotka oikeasti viihtyvät itsekseen. Toki yksinäisyyskin on tuttu määritelmä - yksin ei ole mukava olla, jos se ei ole oma valinta. Usein kuitenkin yksin oleminen on todella rentouttavaa ja mukavaakin. Vuorotyön hyviä puolia ovat rauhalliset aamut, jolloin voi heräillä rauhassa, katsella vähän Netflixiä, käydä salilla ja vain olla.

Mieheni lähti perjantaina Alpeille ystäviensä kanssa. Kävin viemässä hänet Helsinki-Vantaalle, ja vietin oman viikonloppuni vanhemmillani Espoossa. Viikonlopussa riitti niin paljon ohjelmaa, etten voi uskoa kaiken mahtuneen noin lyhyeen aikaan.

Perjantaina kävimme mieheni kanssa moottoripyörämessuille Helsingin Messukeskuksessa. Oli mukavaa fiilistellä yhdessä moottoripyöriä, kun meidän haaveet moottoripyöräilyn suhteen ovat voimistuneet entisestään nyt, kun en päässyt Pelastusopison opintoja vielä aloittamaan. Ajatuksenamme olisi, että hankkisin moottoripyöräkortin mieheni opastuksella tänä kesänä, ja ostaisimme yhteisen moottoripyörän mieheni jo omistaman ratamoottoripyörän kaveriksi.



Lauantaina juhlittiin isäni 49-vuotis synttäreitä. Olin tehnyt äidin kanssa diilin, että minä suunnittelen ja toteutan ruoanlaiton, jos hän ostaa ruoka-aineet. Lähdin liikkeelle googlaamalla "helppo juhlaruoka", ja löysin sitä kautta riistakäristykset ja perunamuusin. :D Ruoka oli ihan yhtä helppo tehdä, kuin miltä se ohjeen perusteella kuulostikin, ja se jopa maistui hyvältä! Yksi pitkä, vaalea hius löytyi kyllä käristyksen joukosta... Voiko sen pistää poron piikkiin?

Juhlinnan jälkeen lähdin kertausharjoitusporukan pikkujouluihin. Ne järjestetään perinteiden mukaisesti aina pari kuukautta myöhässä. Tänä vuonna kävimme pelaamassa paintballia, jonka jälkeen söimme ja saunoimme. Jotkut lähtivät vielä jatkoille baariin, mutta minä olen tainnut tulla vanhaksi ja tylsäksi, kun pyysin äidin hakemaan minut nukkumaan klo 22... :)

Paintballia olen kokeillut kerran aiemminkin, joten muistin kyllä sen olevan aavistuksen kivuliasta. Mutta viimeksi ei kyllä muistaakseni tullut ihan tällaisia jälkiä!

Joku osui todistetusti reiteeni.

Sunnuntaina kävin moikkaamassa inttikaveriani ja hänen lastaan Helsingissä. Leikittiin vähän taisteluautoilla, ennen kuin lähdin kotimatkalle Tampereelle. :P Ehdin Tampereelle sopivasti klo 15.30, kun Arsenalin peli alkoi. Menin paikalliseen sporttibaariin istuskelemaan ja katselin, kun Arsenal päätti 2-0 voitolla ikävän pistemenetysputkensa. :)

Kotiin pääsin klo 18 aikaan, ja siitä se yksin oleminen sitten alkoi. Koko illan kuudesta eteenpäin olin todella väsynyt. Lopulta klo 22 keräsin kimpsut ja kampsut ja menin nukkumaan. Pyörin sängyssä pari tuntia, kunnes luovutin. Yhtäkkiä yksin nukkuminen tuntui todella ikävältä. Makasin sängyssä ja pyörin puolelta toiselle. Nukkuako omalla puolella vai toisen? Kumpaa peittoa käyttää? Entäs tyynyä?

Laitoin tv:n päälle, tuleepa edes Super Bowl. Ja työt alkavat huomenna vasta klo 14, eli saan nukkua pitkään. Onko täällä muita valvojia? Onko teillä nelonen päällä ja Super Bowlit seurannassa? :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti