10 päivää!

Kymmenen päivää h-hetkeen, kyllä vaan aika menee vauhdilla. Kävin äsken juoksemassa toisiksi viimeisen harjoitus-cooperin, viimeisen vuoro taitaa olla tulevana tiistaina. Jos totta puhutaan, juoksin edellisen cooperin maanantaina. Se oli kuitenkin melkoinen floppi, ja stressitasot nousivat niin korkeaksi, että löin kaikki blogiini viittaavat välilehdet pois silmistä. Kai se on myönnettävä, että pettymyksistä julkisesti kirjoittaminen ei edelleenkään tule kovin luonnostaan. Miten paljon mukavampaa onkaan tulla jakamaan kanssanne onnistumisenkokemuksia... :)

Maanantaista jälkikäteen sen verran, että juoksin ensimmäistä kertaa täydet 2800 metriä. Aika oli kuitenkin huomattavasti huonompi kuin olin odottanut. Juoksin jo ensimmäiset 2400 metriä 20 sekuntia hitaammin kuin edellisellä kerralla, ja loppuaikani oli jotakuinkin 12min 45s.

Vaikka olin pettynyt, stressaantunut ja harmissani, en kuitenkaan täysin menettänyt toivoani. Järki sanoi, että juoksin liian nopeasti uuden cooperin, vain kaksi päivää edeltävän jälkeen. Lisäksi vettä tuli taivaan täydeltä, tuuli, olin yksin ja juoksukenttä märkä. Olosuhteet eivät olleet hyvät, ja kierrosaikani olivat pahimmillaan yli 15 sekuntia vaadittavaa hitaampia.

Tänään menin juoksemaan mieheni ja hänen ystävänsä kera. He juoksivat joka toisen kierroksen, ottivat aikaa ja kannustivat. Yhtäkkiä ensimmäiset 5 kierrosta tuntuivat ihan siedettäviltä ja puristamista vaati vain viimeiset kaksi kierrosta. Viimeinen kierros meni hurjaa vauhtia, ainoastaan ensimmäinen kierros oli ollut sitä nopeampi. :)

Lopputuloksena olin juossut 2800 metriä, 7 täyttä kierrosta, aikaan 12 minuuttia, 8 sekuntia. Oksennus ei ollut kaukana, ja voimia piti keräillä maassa makaamalla muutama minuutti, mutta niin sen kuuluu mennäkin. Tämä antoi aivan mielettömän lisäbuustin tulevia kymmentä päivää ajatellen. Minun haaveeni ja unelmani on kahdeksan sekunnin päässä. Lähempänä kuin koskaan.

Tuossa vielä kierrosajat. Eli pyöristettynä:
1.kierros: 1min 38s
2.kierros: 1min 46s
3.kierros: 1min 45s
4.kierros: 1min 46s
5.kierros: 1min 46s
6.kierros: 1min 46s
7.kierros: 1min 42s

Aika tasainen rivistö, eiköhän noista keskimmäisistä kierroksista saada kymmenessä päivässä kustakin sekunti tai kaksi puristettua! ;)

Pahamaineinen kuudes kierros

Tämä viikko on ollut aikamoista menoa ja meininkiä. Minulla oli yksi vapaapäivä, mutta se meni vauhdikkaasti Espoossa kavereita ja sukulaisia tavatessa. Oli tarkoitus käydä eilen juoksemassa cooper-harjoitus ennen töihin menoa, mutta koko kroppa ja pää oli niin väsyneitä, että uskon tehneeni ihan oikean ratkaisun, kun pidin lepopäivän treeneistä.

Tänään kävin juoksemassa työpäivän jälkeen. Maha menee samantien sekaisin, kun alan ajatella cooper-treenin juoksemista, joten tämä oli itse asiassa ihan hyvä taktiikka. Pää pysyi työasioissa puoli neljään asti kasassa, joten jouduin panikoimaan juoksuja vain viimeiset puoli tuntia töissä plus ajomatkan.

Jokaisen treenin jälkeen tuntuu, että yhtään kierrosta ei enää mene enempää, mutta silti seuraavissa harjoituksissa se onnistuu. Yritin psyykata itseäni, että kyllä se tänäänkin menee, vaikka pahalta tuntuu. Ja että vaikka kukaan ei ole minua psyykkaamassa tai juoksua jäniksenä avittamassa, oman motivaation pitää riittää siihen, että saan kuusi kierrosta juostua.

Tämä juoksukerta oli siinä mielessä erityinen, että etukäteenkin ajateltuna minua jännitti juuri tämä kuuden kierroksen juokseminen kaikista eniten. Sanoin jo ensimmäisen cooper-harjoituksen jälkeen kolme kierrosta juostuani, että viiteen kierrokseen asti homma sujuu varmasti ihan hyvin, mutta kuudes on paha. Sitten taas, kun kuudennen kierroksen on saatu juostua, seitsemäs kierros menee varmasti läpi, siitä homma ei tule jäämään kiinni.

Juoksuradalla vedin pari lämmittelykierrosta; kylkeä pisti. Kävi pariin kertaan mielessä, että ehkä se toinen annos makaronilaatikkoa oli liikaa. Onneksi kuitenkin kyljen pistämiset unohtui, kun aloin juosta kunnolla.

Kolme ensimmäistä kierrosta sujuivat todella hyvin, taisin siinä vaiheessa olla yhteensä 1-2 sekuntia jäljessä tavoitevauhtiani. Neljäs ja viides kierros olivat melkoista taistelua, ja täytyy tunnustaa, että molemmilla kierroksilla juoksun 5 sekuntia liian hitaasti. Mutta kuudes kierros meni taas todella hyvin ja pitkin askelin. 2400 metriä tuli siis juostua ajassa 10min 35s, joka olisi jättänyt viimeisen kierroksen juoksuun 1min 25s. Ei siis aivan tarpeeksi, mutta tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon. Pahin kynnys on nyt ylitetty, koska en voi liioitella sitä kauhua, mitä tunsin tätä kuudetta kierrosta kohtaan. :D Nyt minulla on kolme treenikertaa jäljellä hioa 2800 metriä mahtumaan kahteentoista minuuttiin. How hard can that be!? ;)

Painoa olen viimeisen viikon aikana pudottanut reilu kilon, yksinkertaisesti vain olemalla herkuttelematta. Vielä voisi toinen mokoma lähteä, niin ehkä tätäkin ruhoa on hieman kevyempi liikutella. :)

Kävin tällä viikolla myös uimahallilla uimassa 200 metrin vedon, joka ainakin minun epäselvien laskutoimitusteni mukaan meni vaadittuun testiaikaan. Nyt kun vielä jatkan polskimista pari kertaa viikossa tulevien viikkojen ajan, niin varmastikkin homma uima-altaan puolella tulee menemään ihan mukavasti!

3 viikkoa pääsykokeisiin

Tänään on tasan kolme viikkoa aikaa saada itsensä tarpeeksi hyvään kuntoon pääsykokeita varten. Toisin sanoen kiire tulee ja jännittää. Juttelin tänään aamulla äitini kanssa puhelimessa, ja harmittelin sitä, että kaikki on taas jäänyt näin viime tippaan. Ja kun koko ajan on kuitenkin tullut treenattua, omasta mielestä ihan hyvinkin. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että nyt ei ole aika jossitella tai harmitella, vaan painaa kovaa loppuun asti. Kyllä minulla päivittäin käy mielessä, että jos en nyt onnistu cooperin testiä juoksemaan (tai muuten vain en pääse kouluun sisään), homma alkaa taas ihan alusta. Sitten on taas suoritettava lihaskuntotestit, ja ollaan samassa tilanteessa kuin vuosi sitten.

Kävin tänään taas juoksemassa yleisurheilukentällä. Alkuun vähän jännitti, miten se juoksu tulee sujumaan, koska viikonloppuna ei tullut elettyä ihan terveellisimmällä mahdollisella tavalla. Ihan hyvin kaikki kuitenkin meni. Juoksin taas pari lämmittelykierrosta ennen varsinaista suoritusta. Tänään olin itse juoksuni kellottaja, eikä paikalla siis ollut lisäkseni ketään muuta. Sain kuitenkin psyykattua itseni juoksemaan täydet 5 kierrosta, eli 2000 metriä. Jäin tavoiteajastani muutaman sekunnin, koska kolmas ja neljäs kierros menivät pari sekuntia liian hitaasti. Viimeiseen kierrokseen sain itseni psyykattua kovempaan vauhtiin.

Fiilikset ovat taas todella paljon edellisviikkoa paremmat. Taas olen yhden kierroksen lähempänä tavoitetta, ja toivottavasti loppuviikosta saan vielä kuudennenkin kierroksen pingottua. Sitten kun olen sen tehnyt, mieli on jo huomattavasti keveämpi. Silloin minulle jäisi 3 harjoituskertaa aikaa juosta 7 kierroksen, eli 2800 metrin coopereita. Siinä ehtii jopa kuroa kiinni sekunteja, jos käy niin, että ensimmäisellä yrittämällä 2800 metrin juoksemiseen menisi esimerkiksi 12 minuuttia ja 10 sekuntia. Kunhan tällä kertaa viimeinen loppusuora ei jäisi erottamaan minua koulupaikasta.

Viimeksi juoksu jäi tämän verran vajaaksi - toivottavasti tällä kertaa ei.

Uintia menen kokeilemaan huomenna. Tänään töihin tullessani minua odotti mukava yllätys. Tänään tuli voimaan etuus, jonka mukaan kymmenen kerran uintikortin kaupungin uimahalliin saa 25 eurolla (normaali hinta 50e). Minä käyn uimassa sekä täällä, että Tampereella, vähän riippuen siitä, käynkö uimahallilla työmatkallani vai vapaapäivänä. Katselin kalenteristani, että työmatkalla suoritettuja uintireissuja tullee vielä muutama ennen pääsykokeita. Mielelläni kuitenkin jatkan uinteja vielä sen jälkeenkin. Lisäksi uintikortin käyntejä voi käyttää myös pingikseen, squashiin ja kuntosalille, eli tulevat varmasti käytettyä. :)

Juoksutreenien etenemistä

Eilen oli pelottavan lähellä jättää treeni välistä ja siirtää seuraavaan päivään. On se ihmismieli vaan heikko, vaikka miten tietää, että nyt ei ole varaa skipata yhtä ainutta harjoitusta. Klo 21 löysin jostain voiman jättää aiemmin illalla ostettu karkkipussi kämpille lojumaan, ja kääntää nokka kohti yleisurheilukenttää.

Juoksin alkuun pari lämmittelykierrosta, ja olo oli suhteellisen hyvä, vaikka olin syönyt vähän huonosti. (Ketä minä yritän huijata, kyllä käsi oli käynyt myös sillä aiemmin ostetulla karkkipussilla...)

Tavoitteenihan oli juosta 4 kierrosta 1min 43s kierrosvauhdilla. Ensimmäinen kierros meni kymmenisen sekuntia ylinopeudella, seuraavat kolme taas tasaisesti pari sekuntia tavoitevauhtia hitaammin. Lopputulos oli siis ajallisesti just eikä melkeen.

Hetken huilattuani ajatuksenani oli juosta 2 kierrosta tavoitevauhdilla, mutta repäisinkin siihen perään vielä voimieni tunnossa kolmannen kierroksen. Olo oli aika oksettava, ensi kerralla syön fiksummin.

Seuraava juoksukenttätreeni tulee näillä näkymin maanantaina. Silloin tarkoituksena on juosta 5 kierrosta, ja päästä oikealla kierrosajalla 2000m viivan yli. Viiden kierroksen juoksemiseen aikaa menee noin kahdeksan ja puoli minuuttia, eli uskoisin siitä kyllä maanantaina suoriutuvani. Kyllähän tämä taas jännittäväksi menee, mutta ei sentään yhtä epätoivoiseksi kuin syksyllä!

Uskon saavani vielä ensi viikon lopussa vedettyä kuusi kierrosta aikaan 10min 17s, jolloin minulle jää enää viimeinen pariminuuttinen, viimeinen juoksukierros, kärsittäväksi. Minä olen laskeskelija ja suunnittelija, ja omien laskujeni mukaan täydet 2800 metriä tulee juostua kahden viikon kuluttua. :D

Vesileikkejä ja juoksuvetoja

Aamupäivällä tuli lähdettyä uimahallille. Vakaa tarkoitus oli uida 100 metrin vetoja, ja ne jopa onnistuivat. Viime treenikerralla muutin joka toisella käsivedolla hengittämisen harvemmaksi, joka neljännellä hengittämiseksi, ja se toimii. Uinti liukuu paremmin ja energiaakin tuntuu riittävän pidemmälle.

Viereisellä radalla polskinut setä tuli juttelemaan jonkin aikaa uituani. Hän neuvoi, että minun kannattaisi keskittyä nostamaan pää vain hieman vedenpinnan yläpuolelle; kroppani kääntyi liikaa hengittäessä. Kokeilin parannellulla tekniikalla, ja kyllähän se parempi olikin. Samalla kävi ilmi, että käännökseni ovat surkeaa katseltavaa. :D Minähän sen jo ennestäänkin tiesin, mutta tulipa se nyt todettua jonkun muunkin suusta. Paikalle ilmestyi lisää neuvojia, ja seuraavat 45 minuuttia harjoiteltiinkin sitten käännöksiä ja liukuja.

Oli kyllä kiitollinen mieli uimahallilta kotiinpäin kiitäessä. Sekunteja lähti samantien jokaiselta 25 metriseltä paremman käännöstekniikan avulla, ja pidemmän liu'un avulla uintimatka lyhenee ja lepoaika pitenee! Taas on mieli hieman aiempaa kevyempi pääsykokeiden suhteen :)

Juoksun suhteen töitä on vielä tehtävänä, mutta niin on myös intoa ja motivaatiota tehdä tarpeellinen. Kävin eilen ensimmäistä kertaa tänä keväänä pinkomassa ulkokentällä, vedin hieman tavoitevauhtia nopeampaan ensin 1200 metriä, sitten 800 metriä ja viimeisenä 400 metriä. Huomenna aion käydä seuraavan kerran juoksemassa, tällä kertaa aloittaa 1600 metristä, ja lähteä siitä alaspäin.

Seuraavat viikot kuluvat siis hyvin juoksu- ja uintipainotteisesti. Vielä ei ole jännitys iskenyt, toivottavasti ei yhtä pahasti iskekään kuin syksyllä. Kiitos kaikille tsemppiviesteistä ja vinkeistä, niistä on ehdottomasti ollut hyötyä! :)

Lenkkimaisemia

Treenikuulumiset

Nyt aletaan olla siinä pisteessä, että pääsykokeisiin on enää kuukausi aikaa. Se on pelottavan lyhyt aika, mutta eiköhän kaikesta selvitä. Tulokset kuitenkin paranevat koko ajan, ja matka ei ole enää pitkä.

Olen viimeksi kokeillut cooperia sunnuntaina. Silloin tuloksena oli 2800m vauhdilla 10 minuuttia juoksua. Tämän viikonlopun tavoite on saada siihen vielä viimeiset kaksi minuuttia lisättyä, jolloin olisin juossut ensimmäistä kertaa vaaditun minimimatkan. Cooperin suhteen tilanne on siis varsin hyvä.

Jos ja kun saan itsekseni juostua cooperin viikonloppuna juoksumatolla, aion ensi viikolla siirtyä ulkokentille juoksemaan. Toivottavasti kaverit jaksavat tulla auttamaan jäniksinä ja kannustajina juoksu-urakkaa, kuten syksyllä, niin tulokset varmasti paranevat entisestään viimeisten viikkojen aikana. :)

Uintia aion lisätä viimeisen kuukauden ajaksi. Käyn tästä eteenpäin uimassa 2 kertaa viikossa. Vaikka vapaa uintityyli onkin kehittynyt paljon, vauhtikestävyyden pitäisi vielä parantua, että voisin osallistua pääsykokeisiin ilman jännitystä. :)

Elämään kuuluu myös kaikenlaista muuta mukavaa. Äitini oli käymässä parin päivän ajan, ja meillä oli aikaa käydä yhdessä pyörimässä kaupungilla, leffassa ja katsomassa koripalloa. Tänään on kolmas ja viimeinen vapaapäiväni, jonka aloitin aamulenkillä. Päivän tehtäviä on vielä uimahallilla pyörähtäminen ja korismatsin penkkiurheileminen illalla. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että voin huomenna palata töihin henkisesti fressinä. Viimeisten kuukausien aikana olen mielestäni löytänyt jonkinlaisen tasapainon töiden ja muun elämän kanssa. Työt eivät tunnu enää niin kamalan rankoilta, eikä vapaa-aika mene pelkästään akkujen latailuun. Se on tietysti positiivista myös pääsykokeisiin valmistautumisen kannalta. :)

Avasimme tällä viikolla myös prätkäkauden. Minulla on nyt ajoasut ja ajokengät hommattuna, ja tiistaina saimme myös kypäräpuhelimet itsellemme, joten voimme jutella ajon aikana keskenämme. En malta odottaa, että pääsen joidenkin viikkojen jälkeen itsekin kokeilemaan ajamista, eikä tarvitse vain istua kyydissä!