Pahamaineinen kuudes kierros

Tämä viikko on ollut aikamoista menoa ja meininkiä. Minulla oli yksi vapaapäivä, mutta se meni vauhdikkaasti Espoossa kavereita ja sukulaisia tavatessa. Oli tarkoitus käydä eilen juoksemassa cooper-harjoitus ennen töihin menoa, mutta koko kroppa ja pää oli niin väsyneitä, että uskon tehneeni ihan oikean ratkaisun, kun pidin lepopäivän treeneistä.

Tänään kävin juoksemassa työpäivän jälkeen. Maha menee samantien sekaisin, kun alan ajatella cooper-treenin juoksemista, joten tämä oli itse asiassa ihan hyvä taktiikka. Pää pysyi työasioissa puoli neljään asti kasassa, joten jouduin panikoimaan juoksuja vain viimeiset puoli tuntia töissä plus ajomatkan.

Jokaisen treenin jälkeen tuntuu, että yhtään kierrosta ei enää mene enempää, mutta silti seuraavissa harjoituksissa se onnistuu. Yritin psyykata itseäni, että kyllä se tänäänkin menee, vaikka pahalta tuntuu. Ja että vaikka kukaan ei ole minua psyykkaamassa tai juoksua jäniksenä avittamassa, oman motivaation pitää riittää siihen, että saan kuusi kierrosta juostua.

Tämä juoksukerta oli siinä mielessä erityinen, että etukäteenkin ajateltuna minua jännitti juuri tämä kuuden kierroksen juokseminen kaikista eniten. Sanoin jo ensimmäisen cooper-harjoituksen jälkeen kolme kierrosta juostuani, että viiteen kierrokseen asti homma sujuu varmasti ihan hyvin, mutta kuudes on paha. Sitten taas, kun kuudennen kierroksen on saatu juostua, seitsemäs kierros menee varmasti läpi, siitä homma ei tule jäämään kiinni.

Juoksuradalla vedin pari lämmittelykierrosta; kylkeä pisti. Kävi pariin kertaan mielessä, että ehkä se toinen annos makaronilaatikkoa oli liikaa. Onneksi kuitenkin kyljen pistämiset unohtui, kun aloin juosta kunnolla.

Kolme ensimmäistä kierrosta sujuivat todella hyvin, taisin siinä vaiheessa olla yhteensä 1-2 sekuntia jäljessä tavoitevauhtiani. Neljäs ja viides kierros olivat melkoista taistelua, ja täytyy tunnustaa, että molemmilla kierroksilla juoksun 5 sekuntia liian hitaasti. Mutta kuudes kierros meni taas todella hyvin ja pitkin askelin. 2400 metriä tuli siis juostua ajassa 10min 35s, joka olisi jättänyt viimeisen kierroksen juoksuun 1min 25s. Ei siis aivan tarpeeksi, mutta tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon. Pahin kynnys on nyt ylitetty, koska en voi liioitella sitä kauhua, mitä tunsin tätä kuudetta kierrosta kohtaan. :D Nyt minulla on kolme treenikertaa jäljellä hioa 2800 metriä mahtumaan kahteentoista minuuttiin. How hard can that be!? ;)

Painoa olen viimeisen viikon aikana pudottanut reilu kilon, yksinkertaisesti vain olemalla herkuttelematta. Vielä voisi toinen mokoma lähteä, niin ehkä tätäkin ruhoa on hieman kevyempi liikutella. :)

Kävin tällä viikolla myös uimahallilla uimassa 200 metrin vedon, joka ainakin minun epäselvien laskutoimitusteni mukaan meni vaadittuun testiaikaan. Nyt kun vielä jatkan polskimista pari kertaa viikossa tulevien viikkojen ajan, niin varmastikkin homma uima-altaan puolella tulee menemään ihan mukavasti!