Pääsykokeet viikon päästä

Tässä sitä taas ollaan, ison urakan loppusuoralla. Ensi viikolla tähän aikaan testit ovat luultavasti jo ohi, ja olen kenties ainakin hieman tietoisempi tulevaisuudestani.

Tämän päivän omistin puhtaasti levolle. Minulla on vapaapäivä töistä ja urheiluista, joten kerään voimia huomista cooper-treeniä varten. Se tuleekin olemaan viimeinen oksettava rutistus ennen ensi maanantaita. Vähän jännittää, mutta olo on myös suhteellisen itsevarma. Kymmenen sekuntia edellisestä juoksuajasta on täysin mahdollista saada pinnistettyä pois, joten siihen aion myös tähdätä.

Puoli vuotta sitten tähän aikaan olin paniikissa. Tiesin olevani mahdottoman tehtävän edessä, mutta toivoin silti ihmettä. Toivoin, että saisin elämääni toivomallani tavalla vietyä eteenpäin, kaikki muu tuntui pettymykseltä. Kaivoin äsken esille edellisen "viikko testeihin" -tekstini. Silloin olin 130metrin päässä tavoitteestani ja kipeänä! Olin juuri ostanut itselleni uimalasit ja uimalakin, ja valmiina kokeilemaan niiden toimivuutta... Minua oikeasti nauratti, kun aloin miettiä, miten paljon valmiimpi tällä kertaa olen testejä varten. Eikä se valmius ole pelkästään fyysistä.

Nyt puoli vuotta myöhemmin olen sinut sen kanssa, että asiat menivät juuri niin kuin menivät. Saattaisin oikeastaan sanoa olevani jopa iloinen siitä, mutta toki edelleen olisin valinnut mieluiten suunnitelma a:n. Tämä b-suunnitelma on kuitenkin osoittautunut sekin hyväksi. Olen saanut kerättyä työkokemusta ja rahaa. Kesällä minua odottaa elämäni ensimmäinen palkallinen loma! Olen saanut lähentää ihmissuhteita Tampereella asuviin ystäviini. Olen saanut asua puoli vuotta enemmän mieheni kanssa, mikä on tehnyt entistä selvemmäksi sen, että tämän miehen kanssa aion asua yhdessä vielä hamassa tulevaisuudessakin. Olen saanut rauhassa ajaa itselleni kuorma-autokorttia, ja bonuksena taitaa ajokortti kasvaa myös moottoripyöräilyoikeuksilla. Minulla on kaksi tervettä jalkaa, ja vain polven arvet muistuttavat siitä, että vuosi sitten olin elämässäni hyvin erilaisessa tilanteessa.

Paljon hienoa on mahtunut viimeiseen puoleen vuoteen, ja käsivarret vetävät kananlihalle, kun ajattelen missä voin olla puolen vuoden päästä. Pistetään kädet ja sormet ristiin, että viikon päästä Kuopion reissu kestää hieman kauemmin kuin viime kerralla. Nyt ollaan niin lähellä upeita asioita, että eiköhän ole aika tehdä unelmista totta... :)