KESÄkuu

Tuntuu tosi hurjalta, että nyt on jo kesäkuu. Enää puolitoista kuukautta, niin jään kesälomalle ja sitä kautta myös lopullisesti pois nykyisistä lastensuojeluduuneistani. Samalla, kun odotan sitä päivää aivan mielettömästi, on myös haikea olo jättää ihanat työkaverit jälkeen. Palomiesuutisista kuultuaan eräs työkaverini muisti minua ehkä hellyyttävimmällä lahjalla ikinä:

Söpöäkin söpömmät, kissakortti ja minipaloauto!

Minulla oli eilen ja on vielä tänään vapaapäivä. Eilisen vapaapäivän kunniaksi kävin suuhygienistin luona tarksituttamassa hammaskalustoni. Minultahan löytyi vuosi sitten ensimmäiset reiät hampaistani, ja siitä suivaantuneena olen pessyt hampaita ja käyttänyt hammaslankaa viimeisen vuoden aikana varmaan enemmän kuin koko aiemmassa elämässäni yhteensä. :D

Lopputulos oli onneksi toivotunlainen, hampaat olivat hyvässä kunnossa ja suuhygienisti kehui niitä oikein kauniiksi. Sen lisäksi hän vielä totesi, että "sinä selvästi harrastat jotain urheilua, mitä lajia?". Olin niin innostunut siitä, että joku tunnisti minut urheilijaksi ihan normaalit vaatteet päällä, että lähdin samantien salille ja treeni sujui paremmin kuin pitkään aikaan! Pienellä voi toisen ihmisen saada hyvälle mielelle. :)

Kun mieheni tuli töistä, lähdettiin koko kööri mökille. Hain maanantaina meille hoitoon Niilo-koiran, joka tässä blogissa on välillä aiemminkin vieraillut, ja sen kanssa on mukava viettää aikaa mökillä, missä se saa juosta vapaana (ja silti kakata juuri sille ainoalle kävelyväylälle...).

Otin mökillä itselleni projektiksi nurmikon leikkuun. Nurmikkoahan tuolla mökillä riittää, eikä se ole todellakaan tasaista maata, vaan ruohonleikkuria saa työnnellä vuoroin ylä- ja alamäkeen. Aloin jo suunnitella itselleni sivubisnestä ruohonleikkaajana, niin mukavaa "aivot narikkaan" -puuhaa se oli, ja sai vielä kunnon hienkin pintaan! Eli ottakaas yhteyttä kaikki te laiskat ruohonleikkaajat, niin minä tulen apuun. ;)

Siitä tietää, että on tullut kesä, kun ei tarvitse lämmittää saunaa uimista varten. Käytiin polskuttelemassa hetki järvessä, ennen kun lähdettiin veneellä lähellä olevaan satamaan jätskille. Matkalla myös vähän kalastettiin. Enpä olisi sitä etukäteen uskonut, mutta me jopa onnistuttiin yksi fisu järvestä nostamaan! Se oli kuulemma niin pieni, että piti laskea se takaisin veteen kasvamaan, mutta oli se kuitenkin heittämällä isoin kala, minkä minä olen omin kätösin onnistunut järvestä löytämään!

Jos ei tästä nyt vielä rivien välistä tarpeeksi selkeästi asia käy ilmi, niin olo on tosi onnellinen. Treenit sujuu ilman stressiä, niin kuin elämä muutenkin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. :)

Veneilyä kauniissa maisemissa, kauniissa auringonpaisteessa. :) 

Näsijärven maisemia

Venekoira Niilo!