Tasan kaksi kuukautta koulun alkuun

Koulu alkaa näköjään tasan kahden kuukauden päästä. Ihan mahtavaa! Tänään oli ensimmäinen päivä, kun on mahdollista tilata kurssipuku kouluun, ja kävin minä sen verran niitä jo katselemassa, että totesin vaatekappaleet varsin hintaviksi. Lippiskin maksoi 34 euroa... Onneksi entiset opiskelijat myyvät omia turhaksi jääneitä pukuja, ja sainkin sovitustreffit sunnuntaille sovittua käytetyistä vaatteista. Toivottavasti ovat kutakuinkin sopivia! Sitten tästä touhusta vasta totta tuleekin, kun on asiaankuuluvat vaatteet hommattuna!

Tein iltani iloksi pienen "to do" -listan siitä, mitä kaikkea minun pitäisi seuraavien kahden kuukauden aikana saada tehtyä:
-Ajaa c-kortti loppuun
-Hommata kurssipuku
-Hyväksyä kirjallisesti koulupaikka
-Hakea opintotukea
-Hankkia Palofysiikan kirja
-Treenata itseäni entistä parempaan kuntoon
-Viettää mahdollisimman paljon aikaa kaikkien läheisten kanssa.

Tällä hetkellä koulun alku tuntuu vielä aika kaukaiselta asialta. Kysykää asiaa uudestaan sitten, kun jään töistä kesälomalle... :) Mutta kyllä siitä tulee tasaiseen tahtiin melkein päivittäin miehen kanssa juteltua, tai ainakin mainittua jossain yhteydessä. Meillä on kuitenkin yhteinen vuokra-asunto ja yhteinen elämä, ja nyt siihen yhteiseen elämään tulee 300 kilometriä ilmaa väliin. Ei se varmasti helppoa tule olemaan kummallekaan.

Juuri tänään tämä asia tuntuu kaikista konkreettisimmalta. Olen yksin kotona, koska mieheni on työreissussa. Aina näinä iltoina minä pysyn ihan liian pitkään sohvalla pläräämässä tietokonetta tai katselemassa televisiota, ja yöunet jäävät vähille. Motivaatio nukkumaan menemiselle on vähissä, kun sinne joutuu menemään yksin. Ehkä minä siksi olin iltakukkuja siihen asti, kun pääsin ensimmäisen kerran käpertymään mieheni kainaloon nukkumaan.

No, eipä tässä nyt kuitenkaan mitään surun aihetta ole, päinvastoin. Hetkellinen etäsuhde ei haittaa, kun tietää sen aiemminkin toimineen meillä varsin hyvin. Ja sitäkin hienompi asia on ollut nyt "testata", että myös avopuolisoina elämä on sujunut ongelmitta. (Jos ei lasketa ongelmaksi sitä, että joku tämän meidän kämpän käy aina sotkemassa, vaikka ollaan ihan just siivottu... :D). Kouluun lähteminen olisi varmasti erilailla helppoa, jos en olisi sitoutunut parisuhteeseen, mutta toisaalta tuntuu hyvältä lähteä koulun penkille nyt, kun elämä on kaikin puolin tasapainossa ja tulevaisuus tuntuu ihanan selkeältä.

Jos tälle tekstille nyt haetaan jotain kultaista lankaa, niin se olkoon se, että koulu lähestyy ja se on jännittävä elämänmuutos, jota tulee kovasti mietittyä (ja odotettua!). Oletteko te vaihtaneet yhdessä asumisen etäsuhteeseen koulun/työn takia? Miten homma on sujunut, ja onko se muuttanut jotenkin suhdettanne? :)