Blogi 1v

Eilen oli blogini 1-vuotissynttärit. Täytyy sanoa, että paljon on elämä vuodessa muuttunut, ja nimenomaan hyvään suuntaan. Koulupaikka aukesi, ja kaiken kaikkiaan tuntuu, että oma elämä on vuodessa tasapainoittunut huomattavasti. Voisi sanoa, että tällä hetkellä tuntuu elämän kaikilla osa-alueilla menevän hyvin.

Vuoden aikana olen julkaissut 176 blogitekstiä. Alusta asti mukana pysyneet varmasti muistavat, että alussa tekstejä tuli harva se päivä. Vuosi 2016 on rauhoittanut menoa, ja laskenut kirjoitustahdin noin pariin tekstiin viikossa, mikä tuntuu tällä hetkellä olevan juuri sopiva kirjoitustahti minulle.

Olen kirjoittanut tarinoita siitä asti, kun olen oppinut kirjoittamaan. Ensimmäinen tarinani, "Nipin ja Millin seikkailut", kertoi mummolani kahdesta maatiaiskissasta, ja oli juuri niin legendaarista settiä kuin voit kuvitella ekaluokkalaisen kirjoittavan. Tämä blogi taitaa kuitenkin olla kaikista kirjoitusprojekteistani pitkäaikaisin, ja säännöllisimmin toteutettu.

Aloin miettiä, mitä kaikkea sitä olisi vuodessa oppinut. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin ensimmäinen ajatus oli, että ei juuri mitään. :D Mutta tarkemmin ajateltuna olen oppinut, että ihmiset osaavat rehellisesti olla iloisia toisen menestyksestä, ja myös aidosti tukea pettymysten hetkillä. Varsinkin jälkimmäinen on ollut tärkeä opetus minunlaiselleni ihmiselle, joka on paikoin vähän turhankin ankara itselleen, ja joka mieluiten nuolee haavansa ihan yksin, ilman että "vaivaa" niillä muita ihmisiä.

Minulle tämän blogivuoden kohokohta on ollut luonnollisesti se päivä, kun pääsin toukokuun alussa Pelastusopiston pääsykokeet läpi. Hieno oli toki myös se hetki, kun pääsin lihaskuntotestit läpi viime vuoden elokuussa. Mahtavia olivat vierailut Jämsän paloasemalle, joista olen kirjoittanut tekstit Jämsän paloasema ja Olenko savusukelluskunnossa?. Vuoden aikana olen myös nauttinut siitä, että olen päässyt lukemaan teidän kommenttejanne täällä, Facebookissa ja sähköpostissa. Myös pääsykokeissa jotkut tulivat kertomaan lukeneensa blogiani.

Vuosi sitten mietin, hävettäisikö tämä blogi minua, jos pääsen kouluun. Mietin, miten muut siihen suhtautuisivat, ja pidettäisiinkö tätä jotenkin nolona. Pähkäilin, onko itserakasta kirjoittaa blogia, joka pitkälti koskee omaa elämää. Kiinnostaisiko se ketään?

Nyt, vuotta myöhemmin, olen aika ylpeä tästä kaikesta. Yksi parhaista palautteista, mitä olen blogistani saanut, oli erään tuttavani kommentti, että olen blogissani juuri sellainen kuin livenäkin. Vaikka olenkin tietyt asiat, kuten parisuhteeni, jättänyt tämän blogin ulkopuolelle, koen kuitenkin antaneeni itsestäni hyvine ja huonoine puolineni aika realistisen kuvan. On ollut terapeuttista kirjoittaa ajatuksia ylös ja ennen kaikkea saada niille myös vastakaikua. Tämä blogi on myös omalta osaltaan ollut juuri sopiva sosiaalinen paine jatkaa treenaamista silloinkin, kun se on tuntunut todella tylsistyttävältä. :D Kiitos siis teille ensimmäisestä vuodesta! Veikkaanpa, että vuosi numero kaksi ei jää seikkailuna ollenkaan kakkoseksi tälle ensimmäiselle vuodelle. :)

Oletko sinä ollut lukijana alkumetreistä asti, vai löytänyt blogini jossain myöhemmässä vaiheessa? Onko sinulle jäänyt erityisesti joku tietty hetki/teksti mieleen tämän vuoden aikana? :)