sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Lomalle lomps!

Perjantaina oli minun viimeinen työpäiväni ennen lomaa ja ennen koulun alkua. Tekisi mieli sanoa, että tuntuu sekä hyvältä että haikealta, mutta kyllä minun on rehellisesti sanottava, että nyt tuntuu vain ja ainoastaan hyvältä.

Tämä melkein vuosi, jonka olen kyseisessä lastensuojelulaitoksessa työskennellyt, on ollut melkoista vuoristorataa. Oli aivan naurettavan rankka syksy, jolloin ajattelin, että tätä alaa ei hullukaan jaksa vuodesta toiseen. Vähän helpotti ajatus siitä, että se oli rankkaa myös vakituisille työntekijöille. Siitä tiesi, että ne kuukaudet olivat ihan oikeasti poikkeuksellisen haastavia.

Vuosi 2016 toi mukanaan työrytmin, jota oli mukava elää. Töihin meneminen ei ollut enää niin rankkaa, vaan oikeastaan ihan mukavaa. Töissä ei enää tarvinnut kuunnella pelkkää vittusaatanaa, kukaan ei ole rikkonut fyysistä koskemattomuuttani, eikä kukaan ole uhkaillut minua, työkavereitani tai perheenjäseniäni. On ollut oikeasti aika mukavaa. On keksitty yhdessä kivaa tekemistä, eikä vastaukset ole olleet enää "ei jaksa, ei kiinnosta", vaan ollaan pidetty hauskaa ja on ollut mukavaa. Ei tietenkään joka päivä, eikä ehkä ihan joka viikkokaan, mutta niin usein, että päällimmäisenä ajatuksena viimeisestä puolesta vuodesta on, että on ollut mukavaa.

Näissä tunnelmissa loman viettoon!


Olen ehkä aavistuksen parempi kuuntelija. Osaan ehkä olla paremmin tasapainossa kivan ja kurin kanssa. Ehkä osaan olla enemmän oma itseni. Olen saanut tutustua useisiin kymmeniin nuoriin ja heidän vanhempiinsa. Olen yrittänyt auttaa nuoria, vaikka omasta nuoruudestakaan ei kauaa ole aikaa, ja olen yrittänyt auttaa vanhempia ilman pienintäkään kokemusta vanhemmuudesta. Joskus olen onnistunut, joskus ehkä en. Mutta paljon olen oppinut.

Mutta haikea olo? Ei ole. Olen todellakin loman tarpeessa. Vielä tärkeämpää on päästä loman jälkeen toteuttamaan unelmaani. Töihin tulen varmasti keikkailemaan silloin tällöin lomilla tai viikonloppuisin.

Tämä viikonloppu meni Ilosaarirockissa kaveriporukalla. Nämä olivat elämäni ensimmäiset festarit, ja majoittauduimme asuntoautoon. Ei paljon sateet haitanneet, koska fiilis oli korkealla, keikat hyviä ja seura mahtavaa. :)



Sadelookkia


Huomenna alkaa heti aamusta matka Ruotsiin/Tanskaan moottoripyörällä mieheni kanssa. Kohta on työt kaukainen muisto vain! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti