Urheilutavotteet kirkkaina mielessä

Tänään oli aika rankka päivä koulussa. Pääsimme kokeilemaan paineilmalaitteita rasituksessa. Toisin sanoen käytimme kokonaisen aamupäivän hikoilemalla sammutussukellusvälineissä erilaisilla tehtävärasteilla. Kovasti oli päivän aikana pinnalla ajatus edessä häämöttävistä 100%-testistä, jonka kaikki koulusta valmistuvat palomiehet pääsevät suorittamaan viimeisenä "loppukokeena". Meidän osaltamme satasen testiä saadaan odottaa vielä yli vuosi, mutta mitään syytä ei ole kyllä jäädä täksi ajaksi laiskottelemaan. Jo tämän päiväinen kyllä osoitti hyvin, missä osa-alueissa minulla on vielä paljon tekemistä. Ja kun laajemmin sanottuna kehittämistä on kestävyydessä, voimassa ja tekniikassa, niin voidaan varmaan sanoa, että hommat eivät kesken tule loppumaan... ;)

Rasteja oli kolme. Ensimmäisenä teimme osia niin sanotusta "Oulun mallin testistä", jota olinkin jo kertaalleen päässyt kokeilemaan vuosi sitten Jämsän paloasemalla. Testissä tehdään erilaisia savusukellusta jäljitteleviä tehtäviä, kuten ylitetään ja alitetaan esteitä, hakataan lekalla ja kannetaan letkuja. Esteiden ali ryömiessä toki hengästyy, mutta kaikista rankimmaksi tehtäväksi osoittautui tällä(kin) kertaa lekalla renkaan hakkaaminen. Pitänee ottaa kyseinen aktiviteetti harjoitteluun, oli nimittäin sekä voimassa että tekniikassa aika paljon parantamisen varaa.

Tätä pitää vielä vähän harjoitella...

Toisella rastilla pääsimme tutustumaan Pelastusopiston häkkirataan. Häkkirata on pilkkopimeä tila, jossa ryömitään ja kontataan läpi sokkeloista reittiä tason nousuineen ja ahtaine käännöksineen. Suoritteessa meni nopeimmalla parilla vain 15 minuuttia, hitaammat saivatkin sitten kontata koko rahan edestä 45 minuutin ajan. :D Ensin tehtiin kuitenkin "rasitushuoneessa" vähän kuntopyöräilyä, ylätaljaa ja päättymättömiä tikkaita. Koko päivän rankimmat osuudet olivat minulle ylätalja ja päättymättömät tikkaat. Tikkaat tuntuivat todellakin nimensä mukaisesti päättymättömiltä, vaikka mukamas matkan piti olla 30 metriä. Ja ylätaljassa oli vastukset ainakin minulle sen verran kovat, että pitkän sarjan tekeminen vei myös ajallisesti varsin pitkään...

Kolmas rasti oli nousta neljä kertaa letkutorniin ja takaisin alas. Portaita oli reilu sata ylimpään kerrokseen. Aika hapokas loppu oli päivälle, mutta siitäkin selvittiin hengissä. Ja olihan ne maisemat ylhäällä kauniit, pitää ottaa joskus kamera mukaan.

Luokkakaverit valmiina tositoimiin. :)

Kovasti tuli taas uutta intoa niin koulunkäyntiä, treeniä kuin tulevaa ammattianikin kohtaan. Tuntuu mahtavalta päästä testaamaan omia rajoja, ja samalla myös selkeyttää sitä, mihin pitää erityisesti tulevissa treeneissä keskittyä. Kestävyyskunto on ehdottomasti ihan ensimmäisenä listalla. Lihaskunnon osalta tuli tänään huomattua, että sille on ihan syynsä, minkä takia Pelastusopiston lihaskuntotestit painottuvat (ainakin minun mielestäni) aika vahvasti yläkropan voimaan. Nimittäin ihan ensimmäisenä vetäisi hapoille nimenomaan kädet.

Koulupäivän jälkeen eräs luokkakaveri totesi, että olette te kyllä kovia mimmejä, kun jaksatte vetää tällaisen setin, joka oli miehellekin todella rankka. Oli itse asiassa aika hauska huomata, että itse en ollut ollenkaan osannut koko päivän aikana ajatella asiaa siltä kantilta. Ja vaikka sillä ei mitään väliä ole, onko mies vai nainen, niin kyseinen kommentti toi kyllä hyvän mielen. :) Ehkä sitä tulee välillä oltua vähän liiankin ankara itselleen, kun totta kai omia suorituksia vertaa luokkakavereihin! Ainakin sitä itse varmasti kehittyy paljon, kun on näin kovia tyyppejä vierellä!

Hikisenä on helppo hymyillä (vai miten se sanonta nyt meneekään).. Päivän jälkeen ei väliasusta kuivia kohtia löytynyt!

Paloturvallisuuspuutteita

Täällä ollaan, hengissä ja hyvinvoivina! Viimeiset pari päivää on mennyt koulun penkkejä kuluttaessa, ilman sen suurempaa actionia. On opittu käyttämään viestilaitteistoa, laskettu veden virtaamisnopeuksia ja pohdittu, miten huoneistopalo etenee.

Olen todellakin tullut siihen tulokseen, että tämä koulutus tulee enemmän kuin tarpeeseen minulle, ihan jo oman jokapäiväisen elämäni kannalta. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun olen todennut, että minulla on aika paljon opittavaa ihan perus kädentaidoista... En ole koskaan ajatellut jääneeni lapsuuden kasvatuksessani paitsi mistään tärkeistä elämäntaidoista. Vanhempieni kasvatuksen ansiosta olen suht älykäs, rehti, välittävä, sporttinen ja musikaalinen nainen. Samoja arvoja ja taitoja haluaisin välittää eteenpäin, jos joskus tulevaisuudessa saan omaa jälkikasvua. Mieheni kuunteli joskus näitä samoja pohdintojani, ja kysyi, mites ne kädentaidot. Että osaisi vaihtaa itse sulakkeet ja lamput, ja ei menisi sormi suuhun, jos auto hyytyy tien varteen. Niin joo... Todettiin yhdessä isäni kanssa, että ehkä tällä osa-alueella olisi meidän perheen kasvatustyössä voinut olla parantamisen varaa. :D

Toivottavasti tämä tutkinto antaa jonkinlaisia valmiuksia elämän osa-alueille, jotka ovat tähän mennessä olleet kohdallani ns. tyhjiä papereita. Näiden kahden ja puolen viikon aikana olen kokenut jo varsin voimakkaan tarpeen laittaa oman kodin paloturvallisuusasiat kuntoon. Ensin ajattelin ostaa yllätyksenä meille kotiin sammutuspeitteen, mutta en sitten malttanut pitää asiaa itselläni, vaan möläytin suunnitelmani tänään miehelleni. Ehdin varmaan päästä puheissani jo vaahtosammuttimiin ja häkävaroittimiin, kun mieheni kysyi, tiedänkö miksi meidän kodin palovaroittimia ei ole ihan viime aikoina tarkistettu. Enpä tiennyt. "No kun meillä ei ole sellaista"...

Herran jestas! Sehän on jokaisen meidän kansalaisvelvollisuus omistaa palohälytin! Täällä sitä vaan opiskellaan palomieheksi, mutta oman kotipesän paloturvallisuus on näköjään ihan retuperällä. Aloitanpa valistamistyöni nyt itsestäni, ja hommaan tulevana viikonloppuna asianmukaiset härpäkkeet meidän kotiin.

Onko teidän kotona palohälyttimet ja alkusammutuskalustot kunnossa? Osaatko tarpeen mukaan käyttää sammutuspeittoa tai vaahtosammutinta?

Koululla on sammutuskamppeet kunnossa.

Minä pääsin viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni käyttämään vaahtosammutinta. :)

Paloauton ratissa

Tänään oli siitä hauska päivä, että koko koulupäivä aamukahdeksasta iltapäivä klo neljään meni paloauton kyydissä. Ja vaikka sanon paloauton, tarkoitan paloautojen. En minä ollut ennen tätä koulutusta toden teolla edes miettinyt, että tottakai niitä paloautoja on erilaisia. On sammutusautoja, säiliöautoja, ja kaiken maailman kemikaalitorjunta-autoja.

Aamu alkoi sillä, että luokka laitettiin kolmeen riviin, ja siitä lähdettiin jakamaan porukkaa autoihin. Opettaja kysyi, ketkä kaikki ovat ajaneet aiemmin isoja autoja, ja minä painoin käteni niin lähelle lattiaa kuin olkapäitä reväyttämättä kykenin. Pääsinkin aloittamaan päiväni apukuskin paikalta, mistä varsin mielelläni tutkailin tilannetta.

Lounaaseen asti meidän ryhmä ajeli vuorotellen erilaisilla paloautoilla harjoitusalueella "tehtävärataa", jossa oli monenlaista haastetta, muun muassa pujottelua ja taskuparkkeerausta. Kyllähän se isompikin auto kummasti kääntyi, kun oli pakko!

Apukuskina pujotteluletkassa.

Iltapäivällä ajoimme vuorotellen maanteitä. Kuulemma paloautoja saadaan käännettyä katolleen tasaisin väliajoin pienemmillä teillä, kun paloauton kuski ajaa liian reunaan ja hidastaa vasta siellä vauhtia, eikä se reunus kestäkään auton painoa. Oikeaoppisesti kun vauhti pitäisi hidastaa ennen kuin autoa ohjaa reunaan. Eikä sinne kovin reunaan saisi silti mennä. Jos minä tulen maantiellä isolla autolla vastaan, niin väistäkää te, jooko? :D

Harjoitusalueelta löytyi myös tällaisia nuotioita.

Palofysiikkaa ja ensihoitoa

Ensimmäinen viikko on kääntynyt jo vahvasti loppusuoralle, ja eivät kyllä huijaneet he, jotka sanoivat viikkojen menevän nopeasti. Tuntuu ihan hullulta, joskin ihanalta ajatukselta päästä kotiin käymään jo huomenna.

Tällä viikolla on ollut paljon perehdytystä ja johdatusta tulevaan, mutta myös päästy jo vähän "itse asiaan". Ollaan aloitettu palofysiikan opiskelu, mitä ehkä hieman ehdin pelätä ennen koulun alkua, koska minua ei ole koskaan fysiikan lait innostaneet. Yhden päivän aihetta opiskelleena voin itsevarmasti todeta, että kyllä tämä huomattavasti mielenkiintoisempaa on kuin mitä olin odottanut! Voin jopa paljastaa lueskelleeni tänään ihan vapaaehtoisesti iltani kuluksi kymmenisen sivua palofysiikkaa kertauksen vuoksi!

Aloittelimme myös ensihoidon opintoja. Elvytettiin Anne-nukkea luokkahuoneessa opettajan valvovan silmän alla, ja pohdiskelin mielessäni, miltä se oikean ihmisen elvyttäminen oikein tuntuukaan. Kun joskus sellaisen tilanteen koen, voin tulla kertomaan.

Kirjoittelen myöhemmin lisää siitä, miten treenailut on koulussa lähtenyt käyntiin, ja myöskin mitä täällä koulussa pitäisi liikuntatunnilla saada vuoden päästä syksyllä tehtyä. Sen verran voin jo nyt paljastaa, että en ehkä ollut ihan käsittänyt etukäteen, mitä sillä tarkoitettiin, että pelkkien minimien suorittaminen esim cooperista tai lihaskunnosta ei tule koulussa pidemmän päälle riittämään. Tai kyllä niilläkin ehkä läpi koulusta pääsee, mutta liikunnasta saa arvosanaksi kutakuinkin ykkösen (asteikolla 1-5). Minä kun olen aina tottunut saamaan liikunnasta parhaat arvosanat...! :)

Ekan päivän tunnelmia Kertun kanssa. Saadaankohan näin iloista kuvaa enää otettua ennen valmistujaispäivää puolentoista vuoden päästä? ;)

Ensimmäinen koulupäivä takana

Ihka ensimmäinen koulupäivä on takana, aika mahtavaa! Matkustin eilen Kuopioon kimppakyydillä muutaman muun opiskelijan kanssa. Illalla tutustuin paremmin huonekaveriini Kerttuun (joka on myös samalla luokalla kanssani), sekä samassa solussa asuvaan kolmanteen naiseen, joka opiskelee hätäkeskuspäivystäjä-linjalla. Aika aikaisin rupesi silmäluomet painamaan, ja mentiin kympin jälkeen nukkumaan.

Maanantai-aamu aloitettiin Kertun kanssa aamulenkillä. Täytyy sanoa, että aamutreeni käsitteenä on mielestäni varsin vastenmielinen, mutta kyllähän se (alkuinnostuksessa) menetteli. Varsin yleistä lienee, että lenkin jälkeen olo on hyvä, ja niin kävi tälläkin kertaa. Oli mukava aloittaa koulunkäynti naama punaisena ja mieli virkeenä!

Näin punainen oli naama aamulla! Ja ihan kuin näkyisi aikainen herääminen silmien alla... ;D

Ensimmäinen koulupäivä oli lähinnä johdantoa siihen, mitä odottaa tulevasta. Ja silti ainakaan allekirjoittanut ei edelleenkään ole ollenkaan varma, mihin tässä onkaan ryhdytty! Meidän luokka kuitenkin vaikuttaa kivalta, ja koko tämä koulu vaikuttaa kivalta, joten eiköhän kaikesta selvitä. Tuli kyllä niin paljon kaikkea uutta informaatiota, että aikalailla alan olla valmiina menossa nukkumaan jo nyt... :D Palaillaan! ;)

Ps. Pelastusopiston Facebook-sivuilla oli hienoja tunnelmointikuvia tämän päivän avajaisjuhlista!

Viikko koulun alkuun

Jaiks, sunnuntaina on edessä odotettu muutto Kuopioon! Pitipä ihan kaivaa esille kesäkuussa tekemäni "to do" -lista, jotta ehdin tehdä viimehetken panikoinnit kaikesta tekemättä jääneestä. ;)

C-kortin sain tosiaan ajettua viikko sitten, eli se asia on hoidossa. Kurssipuvun sain myös hommattua jo alkukesästä, ja toivottavasti vielä kesälomien herkuttelujen jälkeenkin mahdun niihin vaatteisiin, en ehkä ihan uskalla vielä kokeilla! ;) Loppuviikosta aion käydä vielä kenkäkaupoilla, ja saada viimeiset ostokset tehtyä ennen koulun alkua. Koulupaikan hyväksyin sähköpostilla kesäkuussa, ja opintotuet hain juurikin äsken. Palofysiikan kirjan pistin ns. "tilaukseen", eli taidan saada sen lainattua kaveriltani, kunnes käyn Pelastusopiston kirjastossa lainaamassa oman kipaleeni. En ole kesälomareissujen jäljiltä todellakaan entistä paremmassa kunnossa, mutta into ja motivaatio on treenien suhteen todella korkealla, ja uskon pienen kesäloman auttavan niin päätä kuin kroppaakin jaksamaan rankan harjoittelun syksyllä.

Parhaiten olen onnistunut varmaankin listan viimeisessä kohdassa. Olen viettänyt paljon aikaa paitsi mieheni, myös perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa. Olen kiertänyt Jyväskylässä sukulaisteni luona, käynyt Savonlinnassa ystäväni luona, ja tällä viikolla on vielä tarkoituksena käydä Helsingissä moikkaamassa ystäviä ja perheenjäseniä. Keskiviikkona menemme myös grillailemaan mökille vanhojen työkavereideni kanssa.

Olavin linnaa kiertelemässä!

Vietimme myös lauantaina pienet kihlajaiskahvittelut perheidemme kanssa mieheni mökillä. Oli mukava saada molempien perheet ja isovanhemmat saman pöydän ääreen, ja minun veljeni vaimoineen jäi vieläpä yöksi mökille kanssamme. Olo on siis todellakin rentoutunut, ja loma tuntuu jopa pidemmältä kuin mikä se ehkä päivissä tai viikoissa onkaan. :)

Veneilyä mökkimaisemissa.