Palofysiikkaa ja ensihoitoa

Ensimmäinen viikko on kääntynyt jo vahvasti loppusuoralle, ja eivät kyllä huijaneet he, jotka sanoivat viikkojen menevän nopeasti. Tuntuu ihan hullulta, joskin ihanalta ajatukselta päästä kotiin käymään jo huomenna.

Tällä viikolla on ollut paljon perehdytystä ja johdatusta tulevaan, mutta myös päästy jo vähän "itse asiaan". Ollaan aloitettu palofysiikan opiskelu, mitä ehkä hieman ehdin pelätä ennen koulun alkua, koska minua ei ole koskaan fysiikan lait innostaneet. Yhden päivän aihetta opiskelleena voin itsevarmasti todeta, että kyllä tämä huomattavasti mielenkiintoisempaa on kuin mitä olin odottanut! Voin jopa paljastaa lueskelleeni tänään ihan vapaaehtoisesti iltani kuluksi kymmenisen sivua palofysiikkaa kertauksen vuoksi!

Aloittelimme myös ensihoidon opintoja. Elvytettiin Anne-nukkea luokkahuoneessa opettajan valvovan silmän alla, ja pohdiskelin mielessäni, miltä se oikean ihmisen elvyttäminen oikein tuntuukaan. Kun joskus sellaisen tilanteen koen, voin tulla kertomaan.

Kirjoittelen myöhemmin lisää siitä, miten treenailut on koulussa lähtenyt käyntiin, ja myöskin mitä täällä koulussa pitäisi liikuntatunnilla saada vuoden päästä syksyllä tehtyä. Sen verran voin jo nyt paljastaa, että en ehkä ollut ihan käsittänyt etukäteen, mitä sillä tarkoitettiin, että pelkkien minimien suorittaminen esim cooperista tai lihaskunnosta ei tule koulussa pidemmän päälle riittämään. Tai kyllä niilläkin ehkä läpi koulusta pääsee, mutta liikunnasta saa arvosanaksi kutakuinkin ykkösen (asteikolla 1-5). Minä kun olen aina tottunut saamaan liikunnasta parhaat arvosanat...! :)

Ekan päivän tunnelmia Kertun kanssa. Saadaankohan näin iloista kuvaa enää otettua ennen valmistujaispäivää puolentoista vuoden päästä? ;)