Puijon portaat

Tämä torstai aamu käynnistyi mukavasti liikuntatunnilla. Klo 9 käynnistimme koululta auton nokan kohti Puijon mäkihyppymäkeä. Kyllä siellä mäessä joku ihan mäkihyppyäkin harjoitteli, mutta me keskityimme ihan vain porrasjuoksuun.

Tavoite oli juosta 3000 porrasta. Siinä on muuten aika monta porrasta juostavana (tai minun tapauksessani hölkyteltävä/käveltävänä). Mutta haaste vastaanotettiin, ja loppujen lopuksi kaikki saivat vähintään tuon 3000 porrasta ravattua edestakaisin. Nopeimmat juoksivat matkan tuplasti nopeammin kuin minä ja ahkerimmat menivät vapaaehtoisesti muutaman bonus-kierroksen. Kaiken kaikkiaan mieleen jäi mukava ilmapiiri, jossa kannustettiin toinen toistamme ja tehtiin hommia mukavan reippaalla mutta rennolla asenteella.

Maalissa!

Puijon portailla on 277 porrasaskelmaa (portaat ilmeisesti jatkuivat vielä, mutta meidän poppoo juoksi vain tähän asti). Ja 12 kertaa meidät pistettiin juoksemaan. Näin jälkikäteen laskettunahan tuosta tulee kokonaismääräksi 3324 porrasta, eli vähempikin olisi riittänyt. Mutta ei haittaa, tämä oli ehdottomasti ennätykseni portaiden etenemisen kannalta. Letkutornia olen ravannut parhaimmillaan 1000 portaan edestä (silloin tosin juoksin koko matkan). Kokemukseni mukaan 277 porrasta juosten kerrallaan ilman huilia on tässä vaiheessa vielä liian kova tavoite. Letkutorin 110 porrasta menee mukavasti juosten alhaalta ylös asti, ja sitten pieni huili. Puijolla ei kuitenkaan tehnyt mieli jäädä puoleen väliin tasaamaan hengitystä, vaan sitä sitten mielummin käveli loppumatkan ylös.

Hyvä treeni, hapotti niin reisiä kuin pakaroita, ja keuhkotkin saivat työskennellä parhaansa mukaan. Pitääpä käydä joskus toistekin kokeilemassa! ;)

Sumuiset näkymät portailta. :)

Jälkifiilis oli näääääin hyvä!