Kylläpä tuntuu taas hyvältä olla kolmen viikon teoriapainotteisen jakson jälkeen käytännön parissa. Meillä oli tänään päivä, jossa harjoiteltiin vierasesineen poistamista, intubointia, defibrillointia, jne. Paljon tuli uutta opittua, ja vauhdilla mennään eteenpäin. Melkein kun kerran ollaan yksi asia harjoiteltu, odotetaan sen ensi kerralla luonnistuvan (ainakin jotenkin), koska sen taidon päälle rakennetaan koko ajan uutta. :)
 |
| Potilas odottelee hoidon aloittamista. |
 |
| Tässä on laitettu elottoman potilaan nieluun Larynxtuubi, jonka kautta annetaan happea. |
 |
| Valmiina defibrillointia varten. |
 |
| Tässä harjoitellaan asentamaan intubaatioputki potilaan henkitorveen. (tähän toimenpiteeseen meillä ei tosin kentällä riitä valtuudet, mutta tulipa kokeiltua.) :) |
Viikonlopun jäljiltä olo on ollut aika väsynyt, koska kävin tekemässä perjantaina yövuoron lastensuojeluun. Yö meni oikein mukavasti, mutta sen jälkeen rytmi oli ihan täysin sekaisin. Heräsin sekä lauantaina että sunnuntaina kahdelta päivällä... Pikkuhiljaa taas yritän palata normaaliin!
Jotenkin tuntuu, että nämä luentopainotteiset viikot ovat muutenkin vaatineet veronsa. Jotenkin olo on ollut normaalia voimattomampi, ja siitä johtuen blogikin käynyt hieman tavallista rauhallisempana... Seuraava blogitekstinikin tulee käsittelemään lepoa ja palautumista, koska ne ovat olleet ajatuksissani niin pinnalla viimeisten parin viikon ajan. Viime viikolla puolitin treenimääräni, ja aion pitää ne sellaisena vielä ainakin tämän viikon ajan.
Koulua on jäljellä enää naurettavan vähän, neljä viikkoa tälle syksylle! Kaiken lisäksi jokainen jäljellä olevista viikonlopuista on pidennetty, joten siinäkin mielessä joululoma lähestyy. :) Meillä on mieheni kanssa joululomasuunnitelmat jo aikalailla kasassa, mites teillä? Etelän aurinkoon, lappiin laskettelemaan, kotisohvalle käpertyneenä vai ihan jotain muuta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti