tiistai 20. joulukuuta 2016

Puoli vuotta takana

Joulu on ihan nurkan takana, ja ensimmäinen puoli vuotta Pelastusopistoa ohi. Uskokaa tai älkää, mutta vuoden päästä tähän aikaan olen valmistunut, ja kovaa vauhtia tunkeutumassa työelämää kohti. Tässä välissä tulee kuitenkin tapahtumaan vielä niin paljon kaikenlaista, että lienee turha harhailla ajatuksissa niin kauas. Sen sijaan voisin vähän kääntää katsetta taaksepäin, ja miettiä millainen kokemus tämä syksy on ollut.

Kun koulu alkoi elokuun kahdeksantena, minusta tuntui, että olen odottanut sitä ikuisuuden. Olin ollut niin jännittynyt pääsykokeissa, että rehellisesti sanottuna en muistanut yhdenkään luokkakaverin kasvoja toukokuulta. Kaikki oli uutta, kaikki oli innostavaa, ja kaikki tuntui jopa vähän epärealistiselta.

Treenaamiseen into ei ole koskaan ollut niin kova, ja motivaatio koulunkäyntiä kohtaan ei ole ollut samalla tasolla varmaan ekaluokan jälkeen. Toki jo tässä syksyn aikana arki on iskenyt päälle. Treenata ei voi jatkuvasti 6-8 kertaa viikossa, ja oppitunnilla ei voi aina olla 100 prosenttisen keskittyneenä ja innokkaana.

Tiedän, että mielipiteitä on laidasta laitaan myös meidän koulun suhteen. Jonkun mielestä on ihan liian vähän käytännön koulutusta, jonkun mielestä pitäisi ehdottomasti olla jotain aihetta lisää ja jotain vähemmän, ja kaikissa mielipiteissä on varmasti perää. Itse olen kuitenkin tällaisena ei-niin-käytännönläheisenä ihmisenä ollut oikeasti ihan ihmeissäni siitä, miten paljon olemme käytännössä päässeet harjoittelemaan kaikkea. Koulu on tähän mennessäkin ollut ehdottomasti opettavaista, ja kaksi kolmasosaa on vielä edessä!



Koulunkäynnin negatiiviset puolet? Onhan niitäkin, mutta ehkä olen tarkoituksella jättänyt niiden ajattelemisen vähemmälle. Lopulta harvoin mikään asia elämässä on pelkkää ihanuutta ja positiivisia tuntemuksia. Uskon oman mielen kannalta olevan kuitenkin hyväksi keskittyä pääsääntöisesti hyviin puoliin, varsinkin jos miinukset eivät ole mitään kovin merkittäviä.

Suurin miinus Pelastusopistossa sitä paitsi ei liity itse kouluun, vaan sen sijaintiin. Käytän viikosta yhden työpäivän verran aikaa autossa istumiseen. Vanhempiani olen nähnyt koulun aikana pariin kertaan, ja ystäviä, jotka eivät asu Tampereella näen sitäkin vähemmän. Toisaalta taas Kuopion ja Tampereen välillä asuvaa kummityttöäni olen nähnyt joka kuukausi, mikä on ollut ihan mahtavaa. Mieheni kanssa olen saanut viettää monta kokonaista viikonloppua yhdessä, mitä ei kovin usein tapahtunut työelämässä ollessani, koska minulla oli niin harvoin kokonaista vapaata viikonloppua. Ja meidän kurssi hitsautuu mielestäni viikko viikolta paremmin yhteen, ja niihin kaikkiin uusiin ihmisiin on ollut mukava tutustua. Kyllä kokemus jää niin vahvasti plussan puolelle, että tässä voi melkein jo alkaa odottaa tammikuun yhdeksättä, kun koulu jatkuu kakkoslukukauden kohdalta eteenpäin!

Tämän joululoman olen aloittanut muutamalla työpäivällä lastensuojeluun. Täytyy sanoa, että tämä koulun aloittaminen on jotenkin positiivistanut kokemustani myös sosionomin töitä kohtaan. Olenkin jopa sanonut, että uskoisin olevani parempi lastensuojelutyöntekijä nyt, kun olin ennen koulun alkua. Huomenna menen tekemään vielä viimeisen työvuoron ennen todellista lomaa. Tätä en varmaan ole blogissa vielä kertonutkaan, mutta lähdemme viikon päästä kymmeneksi päiväksi ulkomaille! :) Nämä lomat ovat kyllä ehdottomasti opiskelun hyviä puolia...!

Perjantaina valmistui kaksi pelastajakurssia. Meidän luokka oli mukana järjestämässä heille valmistumisjuhlat, jotka olivat mielestäni oikein tyylikkäät ja juhlalliset. Tällä hetkellä työllisyystilanne pelastusalalle on aika heikko, koska monenlaiset muutokset ovat käsillä pelastustoimessa(kin). Monet valmistuneista pelastajista kertoivat tekevänsä vanhan ammattinsa hommia kesään asti, ja lähtevänsä sitten kesätöiden kautta luomaan uraa pelastuslaitokselle. Sitä ei koskaan tiedä, mikä tilanne on vuoden päästä meidän valmistuessamme, mutta sitäkin suuremmalla syyllä pidän mielelläni tietynlaista kosketuspintaa yllä lastensuojelun maailmaan. Toivottavasti kuitenkin pääsen kesätöiden merkissä ensi kesänä katsastamaan pelastuslaitoksen arkea. :)

Onnittelut kaikille valmistuneille pelastajille, ja tervetuloa uudet tulokkaat! Ja HYVÄÄ JOULUA blogin lukijoille!! <3

Toivottavasti tulisi lunta vähän tänne eteläänkin!


tiistai 13. joulukuuta 2016

Kanylointia

Tänään oli tämän syksyn viimeinen harjoituspäivä. Aamupäivällä jatkettiin siitä, mihin viime viikolla elottoman potilaan hoitamisessa jäätiin, ja iltapäivällä sukelsimme kanyloinnin ihmeelliseen maailmaan.

Kanylointi oli oppitunnin aiheena etukäteen ajateltuna vähän kuumottava. Antaa nyt toisen ihmisen kokeilla ensimmäistä kertaa kanylointia oman ihon läpi! Puhumattakaan siitä, että itse yrittää piikittää toista ilman, että neulan terä on vähintäänkin luuytimessä...

Lähdimme kokeilemaan kanylointia parin kämmenselkään. Minun parilla sattui olemaan niin selkeät suonet, että niitä ei tarvinnut edes sen ihmeemmin houkutella esiin. Kaiken kaikkiaan operaatio meni jopa helpommin kuin olin ajatellut. Ehdin kokeilla kanylointia pariin otteeseen, toisella kertaa kyynärtaipeeseen. Molemmat kerrat onnistuivat hyvin, joten tavoite (että kaikki onnistuu ainakin kerran) saavutettu!

Olin kolmeen otteeseen koekaniinina. Naurulta ei säästytty, kun kaveri yritti lävistää kämmenselän nahkaa, mutta lopputulos ratkaisee ja sehän oli oikein onnistunut!

Tässä vähän kuvapäivitystä iltapäivältä. Sisältää verta, neuloja ja suolen(eikun suonen)pätkää. :D


Onnellinen koekaniini. :D

Olen vissiin paksunahkainen, kun eka neula "ei mennyt nahan läpi".  Toinen meni!

Siinä on ja pysyy!

Rapatessa roiskuu...


torstai 8. joulukuuta 2016

Rouva luutnantti!

Kuten kaikki tietävät, toissapäivänä oli itsenäisyyspäivä. Tämä itsenäisyyspäivä oli itselleni aika merkittävä siinä mielessä, että sotilasarvoni yleni luutnantiksi. Inttiajoistani alkaa olla viisi vuotta aikaa, ja olen näiden vuosien aikana käynyt suhteellisen ahkerasti kertausharjoituksissa. Tuntui mukavalta saada tunnustusta vaivannäöstä.

Kouluaikana on tullut selvemmäksi myös palomiesten sodanajansijoitus, josta olin kyllä kuullut huhuja jo ennen koulun alkua. Aika useat palomiehet nimittäin sijoitetaan väestönsuojatehtäviin. Toisin sanoen mahdollisessa kriisitilanteessa palomiehet eivät niinkään kirmaa rintamalla, vaan hoitavat väestönsuojaamista omissa kotikaupungeissaan. Olemme jo päässeet koulussa harjoittelemaan väestönsuojien käyttöönottotarkistuksia. Saa nähdä, mikä sa-sijoitukseni tulevaisuudessa tulee olemaan. Monenlaisia tapoja on suojella omaa maataan.

Jollain tavalla tuntuu, että oma suomalais-identiteettini on vain kasvanut aikuisvuosinani. Vuosi vuodelta tuntuu etuoikeutetummalta olla suomalainen. Suomi on 99 vuotta vanha, mikä ikäiselleni ihmiselle tuntuu todella vanhalta, mutta toisaalta, voiko sellainen valtio olla vanha, jossa valtio on nuorempi kuin sen vanhimmat asukkaat? Toivottavasti saadaan elää rauhassa vielä pitkälle tulevaisuuteen. :)

Näin iloisena ylenin aliluutnantiksi vuonna 2012. Ihan yhtä leveälle ei suupielet nousseet tiistaina, mutta hyvä oli yritys. ;)

Meillä oli itsenäisyyspäivän ansiosta pitkä viikonloppu vapaata koulusta. Itse tulin koululle vasta keskiviikko aamuna. Tällä viikolla on todellakin huomannut, miten joululoma alkaa hiipiä niin opiskelijoiden kuin opettajienkin mieliin. Omassakin mielessä alkaa aamukampa olla valmiina, ja ajatukset joulussa. Meillä on koulusta kolmen viikon joululoma, jonka jälkeen ensihoidon jakso jatkuu entistä intensiivisempänä eteenpäin.

Tämän viikon agendana on selvitä hengissä anatomia 2 -kokeesta. Aiheina mm. haima, munuainen, maksa, aistit, jne. Viime hetken lukutuokiot alkavat olla takana päin, ja huomisen jälkeen onneksi tänä syksynä ei enää kokeita tarvitse tehdä.

"Ihan hetken vain lepuutin silmiä lukemisen lomassa...". Tyynypainaumat lukuhetken/päiväunien jälkeen. :D