Kun koulu alkoi elokuun kahdeksantena, minusta tuntui, että olen odottanut sitä ikuisuuden. Olin ollut niin jännittynyt pääsykokeissa, että rehellisesti sanottuna en muistanut yhdenkään luokkakaverin kasvoja toukokuulta. Kaikki oli uutta, kaikki oli innostavaa, ja kaikki tuntui jopa vähän epärealistiselta.
Treenaamiseen into ei ole koskaan ollut niin kova, ja motivaatio koulunkäyntiä kohtaan ei ole ollut samalla tasolla varmaan ekaluokan jälkeen. Toki jo tässä syksyn aikana arki on iskenyt päälle. Treenata ei voi jatkuvasti 6-8 kertaa viikossa, ja oppitunnilla ei voi aina olla 100 prosenttisen keskittyneenä ja innokkaana.
Tiedän, että mielipiteitä on laidasta laitaan myös meidän koulun suhteen. Jonkun mielestä on ihan liian vähän käytännön koulutusta, jonkun mielestä pitäisi ehdottomasti olla jotain aihetta lisää ja jotain vähemmän, ja kaikissa mielipiteissä on varmasti perää. Itse olen kuitenkin tällaisena ei-niin-käytännönläheisenä ihmisenä ollut oikeasti ihan ihmeissäni siitä, miten paljon olemme käytännössä päässeet harjoittelemaan kaikkea. Koulu on tähän mennessäkin ollut ehdottomasti opettavaista, ja kaksi kolmasosaa on vielä edessä!
Koulunkäynnin negatiiviset puolet? Onhan niitäkin, mutta ehkä olen tarkoituksella jättänyt niiden ajattelemisen vähemmälle. Lopulta harvoin mikään asia elämässä on pelkkää ihanuutta ja positiivisia tuntemuksia. Uskon oman mielen kannalta olevan kuitenkin hyväksi keskittyä pääsääntöisesti hyviin puoliin, varsinkin jos miinukset eivät ole mitään kovin merkittäviä.
Suurin miinus Pelastusopistossa sitä paitsi ei liity itse kouluun, vaan sen sijaintiin. Käytän viikosta yhden työpäivän verran aikaa autossa istumiseen. Vanhempiani olen nähnyt koulun aikana pariin kertaan, ja ystäviä, jotka eivät asu Tampereella näen sitäkin vähemmän. Toisaalta taas Kuopion ja Tampereen välillä asuvaa kummityttöäni olen nähnyt joka kuukausi, mikä on ollut ihan mahtavaa. Mieheni kanssa olen saanut viettää monta kokonaista viikonloppua yhdessä, mitä ei kovin usein tapahtunut työelämässä ollessani, koska minulla oli niin harvoin kokonaista vapaata viikonloppua. Ja meidän kurssi hitsautuu mielestäni viikko viikolta paremmin yhteen, ja niihin kaikkiin uusiin ihmisiin on ollut mukava tutustua. Kyllä kokemus jää niin vahvasti plussan puolelle, että tässä voi melkein jo alkaa odottaa tammikuun yhdeksättä, kun koulu jatkuu kakkoslukukauden kohdalta eteenpäin!
Tämän joululoman olen aloittanut muutamalla työpäivällä lastensuojeluun. Täytyy sanoa, että tämä koulun aloittaminen on jotenkin positiivistanut kokemustani myös sosionomin töitä kohtaan. Olenkin jopa sanonut, että uskoisin olevani parempi lastensuojelutyöntekijä nyt, kun olin ennen koulun alkua. Huomenna menen tekemään vielä viimeisen työvuoron ennen todellista lomaa. Tätä en varmaan ole blogissa vielä kertonutkaan, mutta lähdemme viikon päästä kymmeneksi päiväksi ulkomaille! :) Nämä lomat ovat kyllä ehdottomasti opiskelun hyviä puolia...!
Perjantaina valmistui kaksi pelastajakurssia. Meidän luokka oli mukana järjestämässä heille valmistumisjuhlat, jotka olivat mielestäni oikein tyylikkäät ja juhlalliset. Tällä hetkellä työllisyystilanne pelastusalalle on aika heikko, koska monenlaiset muutokset ovat käsillä pelastustoimessa(kin). Monet valmistuneista pelastajista kertoivat tekevänsä vanhan ammattinsa hommia kesään asti, ja lähtevänsä sitten kesätöiden kautta luomaan uraa pelastuslaitokselle. Sitä ei koskaan tiedä, mikä tilanne on vuoden päästä meidän valmistuessamme, mutta sitäkin suuremmalla syyllä pidän mielelläni tietynlaista kosketuspintaa yllä lastensuojelun maailmaan. Toivottavasti kuitenkin pääsen kesätöiden merkissä ensi kesänä katsastamaan pelastuslaitoksen arkea. :)
Onnittelut kaikille valmistuneille pelastajille, ja tervetuloa uudet tulokkaat! Ja HYVÄÄ JOULUA blogin lukijoille!! <3
 |
| Toivottavasti tulisi lunta vähän tänne eteläänkin! |
