Älytön varvasvamma

Olen joskus valittanut, että omat urheiluvammani eivät tule koskaan missään "siistissä" vaarallisen näköisessä tilanteessa, vaan olen enemmänkin sitä sorttia, joka kompastuu omiin jalkoihinsa ja nyrjäyttää samalla nilkkansa. Sinänsähän sillä ei ole mitään väliä, koska vamma kuin vamma harmittaa, mutta olisihan se kivempi kysyjille kertoa joku jännittävä tarina.

Torstaina herätessäni Facebook halusi näyttää minulle muiston kahden vuoden takaa. Siinä muistossa istuin keppien kanssa lääkärin vastaanotolla, ja olin matkalla kuulemaan polveni menevän leikkaukseen. Ihmettelin miehelleni, että siitäkin hetkestä on jo vierähtänyt kaksi vuotta. Mieheni muistutti olemaan varovainen.

Tottahan se on, että pienten vastoinkäymisten jälkeen unelmien saavuttaminen tuntuu entistä paremmalta!

Torstai-iltana lenkin jälkeen menin käymään suihkussa. Kuivailin jalkaani pyyhkeellä, ja yritin sitten laskea sen maahan. Varvas taisi jäädä pyyhkeeseen kiinni, ja siitä kuului naksahdus. Kipu ja turpoaminen tapahtuivat aikalailla heti, ja niin olin onnistunut saamaan pikkuvarpaan sijoiltaan. Voitte varmasti kuvitella, että tämä on hieno tarina kerrottavaksi kaikille kymmenille kysyjille. :D

Kyllä vaan tuntuu typerältä linkata yhden pikkuvarpaan takia, mutta ei mahda mitään, kun jalka ei ensinnäkään meinannut millään suostua menemään kenkään kivun takia, ja kenkä vieläpä joka askeleella painoi kipeää varvasta. Se kipu myöskin tuntui kasvavan koko ajan, eli ensimmäiset 10-20 metriä linkkaamista saattoi mennä ihan hyvin, mutta sitten olo alkoi olla jo varsin tuskainen.

No, nyt on muutamia päiviä jo kulunut, ja pikkuhiljaa kivut on helpottanut. Kävely on enää aavistuksen ontuvaa, joskin varvas edelleen turpoaa koulupäivän jäljiltä. Mutta toivottavasti lähipäivinä pääsisin taas vähän treenaamaan... :) Positiivisesti ajateltuna tämä varvas on mahdollistanut paikoillaan olon, ja myös sitä kautta kokeisiin lukemisen.

Tämän viikon kaksi käytännöntäyteistä päivää osuivat juuri tähän alkuviikkoon. Eilen olimme harjoitusalueella treenaamassa, miten hoidetaan rintakipupotilasta, palovammapotilasta, neurologista potilasta sekä säärensä murtanutta potilasta.

Tänään aamupäivällä harjoittelimme pistämistä lihakseen ja ihon alle, ja treenasimme myös kanylointia. Kanylointi testataan parin viikon päästä, jolloin kyseisen toimenpiteen kuuluisi sujua vaaditussa ajassa (olisiko se ollut 7 minuuttia). Iltapäivällä menemme vielä treenaamaan elottoman potilaan elvytystä.

Lihakseen pisto. Taustalla Anne-nukke.

Kanylointia. Toisesta kädestä ei tullut yhtään verta, niin onhan tämä kuva vaikuttavampi. :D