Katsaus koulukevääseen

Kuopiossa on arki tosiaan alkanut. Koulussa pyörii uusia pelastajakurssin aloittaneita opiskelijoita (tervetuloa vaan, jos olette eksyneet lukemaan!), ja joukosta on pois syksyllä valmistuneet tutuksi käyneet naamat. Meidän solun osalta tämä muutos näkyy aika selvästi, koska valmistuneet oppilaat olivat asuntolassa naapurikämpistämme, ja nyt pääsemme siis tutustumaan uusiin naapureihin. :) 

Tämä on myös vuosi, jolloin meidän pelastajakurssi 96 saa valmiin paperit, ja pääsee harjoittelemaan opittuja taitoja työelämään. Tai päästään ainakin siinä tapauksessa, että töitä löytyy - tällä hetkellä ne taitavat meidän alalla olla vähän kiven alla. 

Kaikki vanhemmat vuosikurssilaiset ovat sanoneet, että tämä keskimmäisen lukukauden aloitus on koko kouluajan rankinta aikaa. Opittavaa on niin paljon, että sen sisäistäminen on haastavaa, vaikka opetus onkin mielenkiintoista.

Kolmen päivän kokemuksella voisin sanoa, että arvio alkuvuodesta on varmaan aika osuva. Päivät ovat pitkiä, ja omatoimista harjoitteluakin pitäisi tehdä. Sen lisäksi pitäisi pitää omasta kunnosta huolta. Kuitenkin aihealueet ovat mielenkiintoisia, ja on kiva päästä loppuvuoden teoriapläjäyksen jälkeen päästä pikkuhiljaa myös siirtämään opittua käytäntöön. 

Tällä viikolla käsittelyssä olevia aihealueita on mm. hengitysvaikeudet ja kardiologia. Tänään harjoittelimme mm. EKG-kuvauksen (eli sydänsähkökäyrän) analysoinnin perusteita. Taas yksi uusi taito, jota en ollut ajatellut tarvitsevani.

Sydän.

Ensimmäinen kokeemme on 27.1., ja sitä pidemmälle en uskalla vielä edes ajatella. Tämän ensimmäisen kokeen aihealue kun on lääkeaineoppi, mielenterveys, traumat, vanhus, hengitysvaikeudet ja kardiologia. Siinä on juttu poikineen opeteltavaksi. Samoista aiheista taitaa olla vielä käytännön kokeetkin edessä, joten teoria olisi syytä osata ennen niitä. :D

Tämä on kuitenkin vain kuuden viikon mittainen opiskeluspurtti, ennen kuin pääsemme kauan odotetulle harjoittelujaksolle. Se onkin varmaan yksi tämän kevään odotetuimmista asioista. Ainakin vanhemmat kurssit ovat pitäneet harjoittelua hyvänä, joskin harmittavan lyhyenä oppikokemuksena. Kivaa päästä muutamaksi viikoksi palloilemaan Tampereelle!

Harjoittelujen jälkeen voidaankin jo melkein taputella ensihoidon opinnot, ja siirtyä takaisin sammutustyön pariin. Loppukeväästä harjoitellaan myös pintapelastusta, mikä on tällaiselle maakravulle taas yksi lisähaaste! Mutta en usko, että kukaan on aiemminkaan hukkunut, joten kenties sitä itsekin selviää hengissä. Sain jo hyvän vinkin vanhemmilta opiskelijoilta, että kun opettelee pukemaan nopeammin, voi uida hitaammin... ;D

P.s. Mepäs aloitettiin kerran viikkoon Pelastusopistolla koriskerho! Tänään oli ekat pelit, ja ai että kun teki hyvää!! Aina niin vakuuttelen, että minulle koripallo on vain yksi urheilulaji muiden joukossa, mutta kyllä se on tunnustettava, että on sillä erityinen paikka sydämessä. Nyt pitää vain pitää höntsäilyt sen verran rauhallisina, että pysyy jalat ja kroppa muutenkin ehjänä. :)