Obduktio ja muuta mukavaa

Kuten maanantaina ennustin, tämä viikko on jatkunut varsin jännittävänä eteenpäin. Eilen meillä oli lisää harjoituksia, kävimme mm. läpi raajojen, ja koko henkilön tukemista tyhjiöpatjan avulla. Pohdiskelimme myös raajojen reponointia, mikä siis tarkoittaa esimerkiksi sijoiltaan menneen nivelen, tai poikki menneen luun takaisin paikoilleen pistämistä. Olen kerran nähnyt nilkan, joka sojotti epäluonnollisesti ulospäin, ja silloin ei kyllä tullut mieleenkään mennä pistämään jalkaa takaisin paikoilleen. Kaikkia sijoiltaanmenoja tai murtumia ei perustasolla saakaan lähteä reponoimaan, puhumattakaan että lähtisin kotioloissa kokeilemaan onneani. Hyvä karkea muistisääntö on kuitenkin, että jos vammakohdan alapuolella ei tunnu sykettä, mutta terveessä raajassa tuntuu, reponointi olisi tärkeää kuolioon menemisen estämiseksi.

Raajoja varten olevien pienempien tyhjiöpatjojen lisäksi kokeilimme koko kaverin tukevaa tyhjiöpatjaa. Päästiin myös treenaamaan niskatukien laittamista, vammapotilaan tutkimista, ja moottoripyöräkypärien irrottamista. Ihan miten sattuu niitä kypäriä ei kannata lähteä riuhtomaan päästä, ettei tule lisävahinkoa.

Tyhjiöpatjalla on leppoista makoilla.

Nyt ei tule kaulaan lisävahinkoa. Harmillisesti olemassaolevia aivo-ongelmia tämä ei poista. :D

Tänään päästiin katsomaan, mitä obduktiossa, eli ruumiinavauksessa tapahtuu. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, niin olihan se kokemus, mitä en arvannut pääseväni kokemaan (ainakaan elossa). No nyt yhtä kokemusta rikkaampana, ja jonkun verran ihmisen elimistöstä enemmän ymmärtävänä jatkan matkaani eteenpäin.

Kaikki jotka ovat nähneet kuolleen ihmisen, varmasti tietävät, että henkilö näyttää melkein nukkemaiselta, kun iho on muuttanut väriään. Jotenkin sitä kuitenkin itse on sen verran pehmo, että vaikka ei tuntunut siltä, että tässä avataan oikeaa ihmistä, sitä alkoi pohtia kyseisen henkilön elämäntarinaa ja rakkaita ihmisiä, jotka jäivät kaipaamaan. Summa summarum, niin tärkeää työtä kuin patologit tekevätkin (ja auttavat myös elossa olevia läheisiä esimerkiksi perinnöllisten sairauksien bongauksella), niin minua varten kyseinen työ ei kyllä olisi. :) Olen valmis hyväksymään kuoleman osana tulevaa ammattiani, mutta pääsääntöisesti tykkään kyllä työskennellä elossa olevien ihmisten kanssa.

Ja kun joitain teistä kuitenkin kiinnostaa, niin kukaan meistä ei pyörtynyt eikä oksentanut.