Viimeiset koulupäivät ennen työharjoittelua

Huomenna on tosiaan meidän viimeinen koulupäivä ennen työharjoittelujaksoa. Meillä on huomenna vielä viimeinen teoriakoe, ja muutama teoriatunti yhteistoiminnasta poliisien kanssa. Sitten alkaakin pitkä viikonloppu, ja heti maanantai-aamuna klo 7.30 ensimmäinen harjoittelupäivä ambulanssissa!

Tänään meillä oli harjoittelualueella ajokoulutusta, jonka aiheena oli liukasajo. Mikäs sen mukavampaa kuin tehdä äkkijarrutuksia hyvässä seurassa, kauniissa auringonpaisteessa? Siellä me kierrettiin kehää ajoradalla, ja vaihdeltiin kuskia ambulansseissa, sammutusautoissa ja tikasautossa.

Olin ehkä vähän yllättynyt siitä, miten pitkä jarrutusmatka varsinkin noin isoilla autoilla on. Toki jarrutusmatkan pituus voi yllättää ihan henkilöautollakin. Ambulansseilla ajoimme parhaimmillaan 60km/h, isommilla autoilla 50km-55km/h, ja kyllä vaan liukuivat autot pitkälle. Toki ratakin kävi koko ajan liukkaammaksi, ja viimeiset kierrokset paloautoilla ajettiin 40km/h, ja silti pysäyttäminen oli varsin hankalaa.

Kaiken kaikkiaan tämä oli opettavainen päivä ajoturvallisuuden, turvavälien, tilannenopeuden, yms suhteen. :)

Ihanaa viikon jatkoa kaikille blogin lukijoille! :)

Iloinen kuski...

...kaunis päivä...

...ja paljon isoja autoja. Toimiva kombo!

Ensihoidon käytännön kokeet

Huh heijaa tätä helpotuksen tunnetta, kun ensihoidon käytännön kokeet on onnellisesti taakse jäänyttä elämää! Näitä kokeita varten on iltaisin harjoiteltu ja mielessä stressattu, ainakin henkilökohtaisesti enemmän kuin teoriakokeita, joista vielä viimeinen on torstaina edessä.

Kokeeseen kuului kuusi osiota. Eniten jännitti suoniyhteyden avaaminen, joka ei ole aina harjoitellessakaan onnistunut. Lisäksi toimenpiteeseen on annettu letkutuksineen yläaikarajaksi seitsemän minuuttia, eli aika ripeäkin pitää olla. Tälle rastille menimme parini kanssa ensimmäisenä (ja viimeisenä), koska ensimmäisellä kerralla homma ei mennyt läpi, vaan piti käydä vielä uusimassa. Ensimmäisen kerran ongelmana oli se, että vaikka alkumatkasta suonessa olinkin, lopulta olinkin päässyt jo suonesta uloskin, eikä nesteytys siksi lähtenyt toimimaan. Itse toimenpide meni kuitenkin paremmin kuin harjoitteluissakaan, mistä jäi ihan hyvä mieli. Parilla kävi tässä samalla tavalla. Hänellä tosin neste alkoi pullosta valua, mutta ei suoneen vaan sen ulkopuolelle kudoksiin - tästä lopputuloksena oikein hienosti turvonnut kämmenselkä. :D

Ihan näin montaa pistojälkeä ei tänään tullut, mutta hymy oli koulupäivän jälkeen entistä leveämpi! :) 

Muut rastit suoritimme kerralla läpi. Yksi rasti oli jalan reponointi ja tukeminen, joka tehtiin parityönä. Kolmas rasti ylipainhappihoidon antaminen, neljäs rasti ventilointi parin kanssa, viides rasti itse suoritettu intubointi, ja viimeisenä paineluelvytys ja defibrillointi.

Uusintakerralla lähdin pistämään parini toiseen kämmenselkään. Neula ei kuitenkaan taaskaan ihan suoneen osunut. Tällä kertaa ehdin kuitenkin pistää uuden neulan vähän ylemmäs käsivarteen, ja suoritus meni sen takia läpi. Kiire meinasi tulla, ja sen takia toimenpiteessä oli pientä sähläystä mukana. No, tästä tämä harjoittelu vaan jatkuu, ehkä minä voin joku päivä kutsua itseäni ihan hyväksi suoniyhteyden avaajaksi! :)

Tämä viikko on viimeinen koululla ennen harjoittelujakson alkua. Minä olen menossa kahdeksi viikoksi Tampereelle ambulanssiharjoitteluun ja viikoksi sairaalaharjoitteluun Tays:lle. En osaa edes sanoa, odotanko enemmän harjoittelua, vai kotona asumista. Molemmat kuulostavat todella mahtavilta. Tämän käytännön osion suorittaminen hyväksytysti antaa jo luvan siirtää katsetta vähän harjoittelun suuntaan. Yhtään en vielä tiedä, mitä siltä odottaa!

Pelastajan "kätilöopinnot"

Varvas koki jonkin sortin ihmeparanemisen tiistain elvytysharjoituksessa. Liekkö sitten siinä tohinassa naksahtanut vasta oikeasti paikoilleen. Oli miten oli, olen enemmän kuin tyytyväinen tähän lopputulokseen, eli kymmeneen terveeseen varpaaseen.

Keskiviikosta alkaen pääsinkin siis taas treenien makuun, ja se tuntui kyllä mukavalta. Erityisen kivaa oli päästä eilen juoksulenkille kaverin kanssa. Meidän suunnitelmanamme on pikkuhiljaa tsemppailla toisiamme kohti pidempiä juoksulenkkejä, lopullisena tavoitteena olisi jopa mahdollisesti maratonin juokseminen.

Eilen oli tarkoitus juosta kymmenen kilometrin lenkki, mutta se venähtikin lopulta melkein 12 kilometrin mittaiseksi. Jälkikäteen ajateltuna se kymppi olisi varmaan ollut fiksumpi aloitus, mutta selvittiin me tästäkin hengissä. Juoksuvauhti oli 9km/h vauhtia, eli nopeampiakin ollaan joskus oltu, mutta ei tämäkään ihan kävelyksi mennyt.

Aiomme käydä juoksemassa parin viikon välein yhdessä. Siinä saa samalla hyvin kuulumiset vaihdrttua. Kunnon kohotessa tarinaa voi sitten riittää myös viimeisille sadoille metreille, tänään loppu meni puuskuttaen. :D

Koville otti. :D 

Tänään koulu alkoi vauhdikkaasti synnytyksen avustamisella. Koulutukseemme sisältyy kymmenen tuntia opintoja raskauteen ja synnytykseen liittyen, ja niillä opeilla pitäisi saada hoidettua tarpeen vaatiessa myös synnytystilanne.

Nyt ne 10 tuntia on käytetty, ja olen kyllä kieltämättä oppinut paljon uutta. Olen myös nähnyt videoita synnytyksistä, ja olen avustanut vauvanukkea ulos äitinuken sisältä. Valaisevia kokemuksia kumpikin, mutta eivät varmasti estä orastavaa paniikkia, jos kyseiset toimenpiteet joskus pitää ensimmäistä kertaa tehdä tositilanteessa... :D

Täytyy myös tunnustaa, että jos en ole aiemmin sen kummemmin miettinyt synnyttämistä toimenpiteenä, niin nyt olen. Enkä ole vielä ihan varma, lisääkö tieto tuskaa tässä tilanteessa, vai ei. Aika brutaalin näköinen toimenpide, mutta onpa noista ilmeisesti suurin osa kuitenkin hengissä selvinnyt, ja vieläpä kutakuinkin toipunutkin... :D Jos tätä lukee äiti-ihmisiä, niin kertokaa ihmeessä, millainen kokemus synnyttäminen oli! Kunnioitus kyllä lisääntyy kaikkia äitejä kohtaan, mitä enemmän näitä asioita pohdiskelee... Tulikin tuossa poikien kanssa pohdiskeltua, että ei ole meidän pääsykokeet tai sadan prosentin testi mitään verrattuna synnytykseen. :D

Harjoituskappaleet.