Nämä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella mielenkiintoisia, ja kirjoittamista olisi löytynyt vaikka ja mistä aiheesta matkan varrella, mutta Kuopio-arkeen palaaminen on vienyt sen verran energiaa, että ne kirjoitukset ovat jääneet kirjoittamatta. Tässä kuitenkin pieni yhteenveto viimeisten viikkojen tapahtumista.
Tämän viikon teema on ollut lähinnä viimeiset kokeet. Meillä oli teoriakokeen lisäksi käytännön kokeet, joissa testattiin toimintaa sekä yhden yksikön keikoilla että kahden yksikön keikoilla. Keikkapaikalle siis lähetetään mahdollisuuksien mukaan kaksi (tai useampikin) ambulanssia, jos potilaan tilanne on vakava, kuten elvytyksissä.
Minulle ja parilleni arvottiin yhden yksikön keikaksi hengitysvaikeuspotilas. Keikka meni ehkä vähän haparoiden, mutta hyväksytysti läpi! Iltapäivällä meillä oli kahden yksikön keikkana traumapotilas. Potilas oli tippunut viidestä metristä ja oli varsin huonossa hapessa. Tämä keikka ei nelistäänkään mennyt ihan nappiin, ja niinpä pääsemme harjoittelemaan tilannetta lisää ennen toukokuun uusintakokeita. :D Aina ei voi onnistua, mutta eteenpäin mennään!
![]() |
Tänään päästiin kuvainnollisesti sulkemaan viimeistä kertaa ambulanssin ovet! |
Tällä viikolla meillä oli harjoituksessa myös monipotilastilanteita, jotka hoidettiin moniviranomaistehtävinä ambulanssien ja paloautojen kera. Kyseessä oli liikenneonnettomuustilanteita, joissa altistuneita henkilöitä oli useita. Yllättävän vaikeaa on tehdä nopea ensiarvio 10-15 sekunnissa, jossa pitäisi tehdä nopea arvio siitä, mitä värikoodiluokkaa kukakin potilas on. Värikoodi merkkaa potilaan tilan vakavuuden. Alussa kuitenkaan ketään ei vielä hengitysteiden avaamista lukuunottamatta jäädä auttamaan, vaan arviot tehdään kaikista onnettomuukseen osallistuneesta ensin. Voin vain kuvitella, kuinka vaikea olisi jatkaa eteenpäin esimerkiksi loukkaantuneen pikkulapsen luota, mutta toki tällainen nopea tilannearvio on pakko tehdä ensin, jotta saadaan selville kokonaistilanne ja lisäavun tarve.
Mielenkiintoista oli päästä myös paloautosta käsin harjoittelemaan liikenneonnettomuustilanteita. En malta odottaa, että päästään tätä pintapuolista raapaisua enemmän harjoittelemaan työturvallisuuteen, potilaan siirtoon ja irroittamiseen, yms liittyviä asioita.
![]() |
TB: ensimmäistä kertaa tyhjiöpatjan sisällä. Tyhjiöpatjat ovat ahkerassa käytössä myös liikenneonnettomuustilanteissa, kun epäillään rankavammaa. |
Viime viikon mieleenpainuvin päivä oli yhteistoimintapäivä poliisien kanssa. Meitä oli kouluttamassa poliisi, ja yhteistoimintaa suoritti työvuorossa ollut poliisipartio. Keikkoja oli yhteensä neljä. Keikoista yksi oli liikenneonnettomuuskeikka, yksi elottomuuskeikka, jossa elvytys jouduttiin lopettamaan tuloksettomana, yksi puukotuskeikka ja yksi pahoinpitelykeikka, jossa potilas oli kuollut.
Etenkin väkivaltaa sisältäneet keikat jäivät hyvin mieleen. Ihan jo siitä syystä, että jopa luokkakaverin näyttelemänä leikkipuukko kädessä jahtaava mies on aivan älyttömän pelottava kokemus. Jos adrenaliinit lähtivät jylläämään näin paljon jo harjoittelussa, voin vain kuvitella miltä oikea tilanne tuntuisin.
Kysyimme poliisikouluttajalta, olisiko tositilanteessa menty harjoittelupäivän kaltaisille keikoille ilman, että poliisipartio olisi käynyt toteamassa tilanteen vaarattomaksi. Poliisi vastasi, että tällaiset tilanteet vaativat aina tilannekohtaista harkintaa. Hän kertoi keikasta, jossa henkilö oli puukottanut toista ihmistä, ja soittanut sitten itse 112:een ja sanonut poistuneensa rakennuksesta. Ambulanssi ehti keikkapaikan ulkopuolelle noin puoli tuntia ennen poliisipartiota. Poliisit olivat ensihoitajille kertoneet, että ovat jutelleet puukottajan kanssa ja tämä sanoo poistuneensa tilanteesta, mutta tästä ei toki varmuutta ole, joten ensihoitajat saavat itse päättää, menevätkö kohteeseen vai eivät. He eivät olleet menneet, ja potilas oli kuollut. Poliisi sanoi, että tästä ratkaisusta ei kukaan ollut ensihoitajia syyttänyt. Riskit ovat todella suuret, ja harva haluaa joutua työssään todelliseen hengenvaaraan.
Taas selkeentyi itselle syyt, miksi poliisien määrän turvaaminen olisi aivan mielettömän tärkeää. Itse en työntekijänä haluaisi joutua tilanteeseen, jossa joutuisin hoitovälineiden kera odottamaan poliisia, että pääsen potilasta auttamaan. Enkä varsinkaan itse potilaana ja pahoinpitelyn uhrina haluaisi joutua makaamaan omassa verilammikossani kovin kauaa odottamassa.
Koululla olevat poliisien yhteistoimintaharjoitukset taisivat olla tässä - meillä oli yhden päivän verran teoriaa ja yhden päivän verran käytäntöä. Kuitenkin jo ambulanssiharjoittelussa tuli huomattua, että yhteistoimintaa tapahtuu lähes jokaisessa työvuorossa. Harjoittelu siis jatkuu työelämässä! :)