![]() |
Tämän viikon harjoituksista potilaan laskua köysien avulla. |
Savusukelluksen fysiologia oli mielestäni aiheena mielenkiintoinen, koska itsestäni huolehtivana ihmisenä tietenkin kiinnostaa, miten tuleva ammattini voi (pahimmillaan) terveyteeni vaikuttaa. Savusukelluksessa on monia riskejä, joista osa vaikuttaa samantien, osa vasta vuosien päästä. Päästäkseen savusukeltamaan työelämässä, palomiehen tulee täyttää tietyt kriteerit, jotka käsittävät koulutuksen, säännöllisen harjoittelun, riittävän terveydentilan sekä fyysisen toimintakyvyn. Tällä pyritään välttää negatiivisia vaikutuksia ja tapaturmia.
Työtehtävissä on kuollut Suomessa kymmeniä palomiehiä. Valtakunnalliset ohjeistukset savusukellukseen saatiin vasta 80-90 -luvun taitteessa, kun kuolonuhreja oli suhteellisen lyhyen ajan sisällä tullut useita, tilanteissa joissa ainakin nykytietämyksen valossa oli suuria työturvallisuuden puutteita ja laiminlyöntejä. Mielestsäni näiden tapausten läpikäyminen koulussa on hyvä asia, ja valaisee paljon niitä asioita, jotka työssä voi altistaa vaaroille.
Savusukelluksen fysiologiset vaikutukset koostuvat yleisesti ottaen lämpövaikutuksista ja savulle altistumisesta. Lämpö altistaa lämpöuupumiselle (ja sitä kautta harkintakyvyn heikkenemiselle, epätavalliselle väsymykselle/heikotukselle, jne), tai pahimmassa tapauksessa lämpöhalvaukselle, joka jo itsessään voi olla hengenvaarallinen.
Entäs ne savut? Bentseeni - vahingoittaa keuhkoja, aiheuttaa keuhkosyöpää, jne. Formaldehydi - muutoksia luuytimissä ja immuunijärjestelmässä. Hiilimonoksidi (häkä) - pysyvät vaikutukset verenkiertoelimiin ja keskushermostoon, vaurioittaa lisääntymisterveyttä ja perimää. PAH-yhdisteet - keuhkosyöpää, ihosyöpää, jne. Syaanivety - vaikuttaa aivoihin ja kilpirauhasen toimintaan, vaurioittaa lisääntymisterveyttä ja perimää.
Asenteet ovat onneksi muuttumassa (ja muuttuneet) siihen suuntaan, että riskit otetaan tosissaan, ja niiden vähentämiseen pyritään myös oikeasti vaikuttamaan. Eräs jo eläkkeellä oleva luennoija kertoi syksyllä, että hänen työuransa alkuaikoina palomiehet "totuttautuivat" savuun, eli oikeasti harjoittelivat hengittämistä savussa. Aika sairasta, jos palataan miettimään noita edellä mainittuja savun haittavaikutuksia. Nykyään Puhdas palokunta -malli on leviämässä Suomen paloasemille, ja sillä varmasti pystytään vähentämään altistumista savulle. Merkittävä osa altistumisesta nimittäin tapahtuu jälkiraivaustöissä, paluumatkalla asemalle, ja asemalla huoltotöissä, eikä suinkaan itse savusukeltaessa. Mielenkiintoista päästä työelämään katsomaan, kuinka siellä suhtaudutaan näihin asioihin!