Käytännön kokeet läpi!

Tämä viikko oli kaikessa lyhykäisyydessään varmaan yksi kouluvuoteni mukavimpia. Kolmepäiväisestä kouluviikosta yhtenä kävimme savusukeltamassa, toisena suoritimme käytännön kokeita.

Savusukellus meni ensinnäkin todellakin hyvin, harjoittelimme kokonaissuorituksia, joissa etsittiin tutkittiin huoneisto, sammutettiin alkupalo, raahattiin nukke ulos kämpästä, tehtiin savunpoistoa suihkuputkella, jne. Tämän päivän jälkeen todella iskeytyi tajuntaan, että se oli viimeinen harjoitus ennen kesätöitä. Näillä opeilla tulisi olla valmiita sammuttamaan paloja kesällä töissä, jos tilanne vaatii. Ja kyseisen harjoituksen jälkeen meidän kurssilaiset myös saavuttivat virallisesti savusukelluskelpoisuuden. :) 

Käytännön kokeet suoritettiin pareittain. Koealueita oli viisi; liikenneonnettomuus, pintapelastus, sammutusvarusteiden pukeminen, eläinpelastus ja korkeanpaikantyöskentely. Koesuorituksissa oli aikaraja, minkä puitteissa piti toimia, ja tietenkin kaikki piti tehdä oikein. Hyvistä suorituksista saattoi saada lisäpisteitä todistukseen tulevaan numeroon.

Kaikista eniten jännitin pintapelastuksen osiota, koska kuten olen kertonut, olen aika huono uimari. Kokeessa kuitenkin suoritus meni paremmin kuin olisi voinut kuvitella, ja jopa ihka ensimmäistä kertaa sain kuivapuku päällä sukellettua 3,5 metristä nuken pintaan! Myös muut kokeet menivät läpi, ja joistain taisin saada lisäpisteitäkin, joten tyytyväinen saa olla. 

Vaikka ajatukset alkavat pikku hiljaa kääntyä kouluvuodesta kohti tulevaa kesää, ensi viikolla olisi vielä pari teoriakoetta selvittävänä. Lisäksi viikonlopun aikana pitäisi tehdä yksi oppimistehtävä rakennusturvallisuudesta. Ihan ei siis vielä passaa päästää itseään kesälaitumille.

Hurja ajatella, että suunnilleen näihin aikoihin viime vuonna sain tiedon siitä, että pääsen syksyllä aloittamaan opinnot Pelastusopistossa. Voisinkin siltä pohjalta ajatella, että tällä hetkellä ympäri Suomea on aika monta jännittynyttä ihmistä odottamassa tietoa omasta koulupaikastaan. Tsemppiä teille, toivottavasti odotus palkitaan! 

Käytännön kokeisiin harjoittelun yhteydessä oli pakko räpsäistä kaverikuva meidän kurssin naisista!

Kunnon kehittyminen Inbodyssa ja "Oulun mallin testissä"

Ensimmäinen kouluvuosi alkaa vedellä viimeisiään. Koulupäiviä tällä- ja ensi viikolla on jäljellä yhteensä viisi, joista yksi päivä menee käytännönkokeisiin, ja parina muuna pitäisi saada aivot toimintaan teoriakokeessa. 

Huomenna käymme vetämässä toisen Rtp(rajatuntilanpalo)-hajoituksen. Rajatuntilanpalo tarkoittaa sanansa mukaisesti tulipaloa, joka on rajatussa tilassa, eli esimerkiksi huoneistossa. Viime viikolla kävimme ensimmäistä kertaa tekemässä tällaisen kuuman sukelluksen. Etukäteen ajatus tulesta ja kuumasta jännitti, mutta todellisuus oli luontevampaa kuin olin kuvitellut. :) 

Kävin tänään mittauttamassa kehonkoostumukseni, ja sain samalla aika hyvän katsauksen siitä, miten tämä kouluvuosi on vaikuttanut minun kehooni. Tämä toi myös mukavan lisäbuustin kesän treenejä ajatellen, suunta kun näyttää olevan oikea!

Inbody-mittaus elokuulta 2016

Inbody-mittaus toukokuulta 2017

Kuten papereista näkyy, painoni on käytännössä sama kuin koulun alussa yhdeksän kuukautta sitten. Paino jakaantuu kuitenkin aika eri tavalla, sillä tällä kertaa mittauksen mukaan kehossani on kilon verran enemmän lihaksia kuin syksyllä, ja rasvamassaa 1,7 kiloa vähemmän. Rasvaprosentti oli pudonnut 21,3:sta tasan yhdeksääntoista, mikä taitaakin olla alhaisin prosentti, mitä olen näissä mittauksissa koskaan saanut.

Olen varmaan sata kertaa sanonut, että en urheile ulkonäön takia, ja väite pitää edelleen paikkansa. On kuitenkin mukava huomata, että olen mennyt treenieni kanssa oikeaan suuntaan. 

Tässä vanhoja inbody-mittauksen tuloksia etsiessäni tuli vastaan myös ns. Oulun mallin testin tulokset, jotka tein ensimmäisen kerran Jämsän paloasemalla lokakuussa 2015. Tein testin uudestaan koulussa toukokuun alkupuolella, ja muutos oli edelliseen aika valtava. Testissä aikarajat ovat vakioita, ja seurannassa onkin oikeastaan vain syke ja ilmankulutus. 

Lokakuu 2015

Toukokuu 2017

Tässä testissä keskisykkeeni on puolessatoista vuodessa laskenut 167:sta 157,8:aan. Ilmankulutus oli ensimmäisellä kerralla 97 l/min, kun tällä kertaa se oli 64 l/min. Tämä lisää merkittävästi sitä aikaa, jonka pystyisin savusukellustilanteessa työskentelemään. Jokainen lisäminuutti voi tositilanteessa olla tärkeä. :) 

Mukavaa saada mustaa valkoisella siitä, että pään lisäksi myös kroppa voi hyvin! 

Hyvää syntymäpäivää minä!

Sunnuntaina oli paitsi Jesse Puljujärven, myös minun syntymäpäiväni (minä tosin olen saanut oman juhlapäiväni kuusi vuotta Puljua aiemmin). Kyseinen päivä meni töiden lomassa, mutta piti ihanasti sisällään myös pientä arjen luksusta. Todelliset 25v juhlallisuudet koin kuitenkin eilen, kun hätäkeskuspäivystäjäksi opiskeleva solukämppikseni oli leiponut mutakakkua, ja vietimme illan urheillen, penkkiurheillen, ja yhdessä aikaa viettäen. :) 

Vaikka olo ei sunnuntai-aamuna herätessä ollutkaan sen kummempi kuin lauantai-aamuna, on vuodessa tapahtunut varsin merkittäviä elämänmuutoksia, ja monen monta tapahtumaa, jotka tulen varmasti tulevaisuudessa muistamaan. En ollut ehtinyt montaakaan päivää olla 24-vuotias, kun matkustin jännityksen vallassa Kuopioon pääsykokeisiin. Olo oli silloin itse asiassa varsin itsevarma, mutta silti jännitti.

Pääsykokeet toukokuu 2016 - naama punaisena cooperin jäljiltä :D

Olin noin kaksi kuukautta päälle 24 vuotta, kun lähdimme mieheni kanssa ajamaan moottoripyörällä Kööpenhaminaan, ja yhtenä unenpöpperöisenä aamuna silmiäni avatessa hän kysyi, menisinkö hänen kanssaan naimisiin. Vastausta ei tarvinnut sen kummemmin jäädä miettimään. :) 

Skumppaa kihlajaispäivän brunssilta. :) 

Kolmisen kuukautta syntymäpäivieni jälkeen kääntyi auton keula kohti uutta tuntematonta, eli Pelastusopistoa. Intoa oli pää täynnä, mutta samalla varsin kova koti-ikävä. Silloin sanottiin, että puolitoista vuotta menee nopeasti, ja tässähän se tosiaan kovaa vauhtia etenee!

Näiden kahden suuren 24v-tapahtuman lisäksi vuoteen mahtui paljon muitakin merkittäviä tapahtumia. Pääsin kihlajaisreissumme lisäksi kahteen otteeseen ulkomaille (kerran parhaan ystäväni kanssa, ja kerran mieheni perheen kanssa), olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin (erityisesti toki koulussa, mutta myös esimerkiksi ystävien uusiin kumppaneihin), lähipiiriimme on syntynyt uusia vauveleita (joista yksi ihanuus on uusi kummilapseni <3), jne. 

Kaiken kaikkiaan Heini 24-vuotiaana oli oikein onnellinen ilmestys. Päivitetty malli, eli 25-vuotias Heini jatkaa siitä, mihin aiempi jäi - menee naimisiin elämänsä miehen kanssa ja valmistuu toiveammattiinsa. :)