24h töissä

Edelliseen tekstiini tuli hyvä kysymys siitä, miltä tuntuu olla vuorokausi yhteen putkeen töissä, ja kuinka väsynyt olo on sen jälkeen. Sama kysymys tuli itsekin useasti kysyttyä muilta palomiehiltä, ja olen myös kysellyt kesän aikana kauemmin uraa tehneiltä palomiehiltä, ovatko vuorot vanhemmiten käyneet rankemmiksi.

Kuten varmasti monet tietävätkin, oma työhistoriani on lastensuojelutöistä, joita usein tehdään kolmivuorotöinä. Ja kolmivuorotyötä tekevät varmasti tietävät, että kyseinen työaikamalli saattaa sekoittaa vuorokausirytmiä joskus pahastikin.

Vaikka itse olen varsin lahjakas nukkuja, oli kolmivuorotyön tekeminen mielestäni todella rankkaa. Kaikki kunnioitus heille, jotka jaksavat kyseisiä hommia painaa eläkkeeseen asti, mutta minusta ajatus kuulostaa aika vastenmieliseltä. Kolmivuoroa tehdessä olo oli koko ajan jotenkin väsähtänyt.

Jos kolmivuorotyö oli mahdollisimman huonosti minulle sopiva työ, niin tämä 24h työvuoron tekeminen sopii kuin nenä päähän. Pidän todellakin kaikkia sormia ja varpaita ristissä, ettei sitä saada vaihdettua, kuten joillain paikkakunnilla on jo tehty. Vuorokausityössä mielestäni parasta on se, että vuorokausirytmi pysyy pääsääntöisesti samana kuin muulloinkin. Työt alkavat aamulla klo 8, normaali virka-aika käytetään mahdollisiin huoltotehtäviin, koulutuksiin tai harjoituksiin, illalla vietetään yhdessä aikaa ja pidetään huolta fyysisestä kunnosta urheilemalla, yöllä nukutaan, ja seuraavana aamuna herätään taas klo 6.30 siivoamaan ja huoltamaan ennen seuraavan vuoron töihin tulemista klo 8.

Sanomattakin lienee selvää, että toisissa vuoroissa keikkoja on enemmän kuin toisissa. Joskus tingitään harjoittelusta, joskus urheilusta, joskus nukkumisesta ja joskus kaikista kolmesta. Joskus päivällistä syödään vasta kymmenen aikaan illalla, mutta kertaakaan en ole kuullut kenenkään valittavan. Oli sitten työpäivä keikka- tai harjoittelupainotteinen, vuorot ovat menneet mielestäni todella nopeasti. Usein viiden aikaan tuntuu hassulta ajatukselta, että joku on jo päässyt töistä kotiin.





Viime vuorossa meillä oli enemmän keikkaa kuin yhdessäkään aiemmassa vuorossani. Valokuvat asemalla jäivät sen takia ottamatta, mutta tässä aiheeseen sopiva kuva vuodelta 2011 - jo silloin nukkuminen onnistui milloin jo missä vain. :D

Kaikki palomiehet joiden kanssa olen jutellut, niin kymmeniä vuosia alalla olleet kuin tuoreemmatkin kaverit, pitävät tätä työaikaa kaikista vähiten kuormittavana. Ne, jotka ovat kokeilleet 12h työvuoroja, ovat pitäneet sitä huomattavasti kuluttavampana ja rankempana, koska aikaa toipumiselle jää niin paljon vähemmän. Pitkämatkalaisille lyhyemmät vuorot tarkottaisivat myös työmatkojen tuplaantumista, ja näin ollen rajottaisivat aika paljon sitä, kuinka kaukana voi käydä töissä.


Kysymykseen, onko vuoron jälkeen olo väsynyt, niin kyllä aika usein on. Sen takia ensimmäinen "vapaapäivä" onkin ns. "nukkumapäivä". Minä kun ravaan Tampereelta töissä, olen usein ottanut parin tunnin nokoset junamatkalla kotiin. Sillä jaksaa iltaan asti, ja vuorokausirytmi pysyy normaalina.


Itse ehkä ajattelen niin, että työ on kuin nelijalkainen tuoli. Tuolin jalat muodostuvat työn sisällöstä, työkavereista, työajasta ja palkasta. Tuoli pysyy pystyssä kolmellakin jalalla, mutta kahdella voi olla jo hankalaa. Tällä hetkellä palomies-jakkarani seisoo vakaasti pystyssä kolmella jalallaan (en laske 1900 euron peruspalkkaa kovin kummoiseksi, vaikka sillä elossa pysyykin). Sen verran vahvat plussat ovat työyhteisö ja työn sisältö, että varmasti työssä jatkaisin erilaisessa työaikamallissakin, eli kahdella jalalla keikkuen. Realismia lienee, että erilaiset kokeilut saattavat jossain vaiheessa olla edessä. Pitää nauttia näistä 24h vuoroista niin kauan kuin tätä ihanuutta kestää, ja toivoa että kaikenlaiset työaikakokeilut lopulta palaavat takaisin hyväksi koettuun 24h vuoroon, kuten tähänkin asti on lopulta käynyt! :)

Ps. Valittujen palojen kyselyn mukaan 98% luottaa palomiehiin. Entisenä puhelinmyyjänä voisin sanoa päässeeni aika pitkälle! ;)